Tätä opeteltiin Uudenkaupungin Vanhat Talot ry:n järjestämällä kurssilla Pyhämaassa. Kurssin vetäjä korjausneuvoja Elsi Lehto joukkoineen tutustui päivän aikana savirappauksen saloihin. Kohteena 1820-luvulta peräisin oleva tilan päärakennus.
– Miksi emme käyttäisi savea hyväksemme, etenkin kun sitä on luonnossa saatavilla, nykyisten kalliiden rakennusmateriaalien korvaajana, Lehto opastaa.
Savi on ympäristöystävällinen materiaali. Se on myös edullista, myrkytöntä sekä turvallista käyttää. Sitä soisi käytettävän enemmänkin hyväksi rakentamisessa. Kaikkia sen mahdollisuuksia ei Elsi Lehdon mielestä vielä osata edes hyödyntää, vaikka kiinnostus vanhaan perinnerakentamiseen onkin kasvussa.
Myös kurssille saapuneet Carita Pakola ja Tiina Roininen toivoivat päivän aikana saavansa savirappauksesta uusia vinkkejä, joita voisi hyödyntää omissa kohteissa ja muissakin restaurointitöissä.
Toimittajan saapuessa paikalle kurssilaiset olivat juuri sekoittamassa laastia, sananmukaisesti kädet savessa. Eikä vain pelkkää savea, vaan savilaasti koostuu hiekasta, savesta ja kuidusta. Laastia voi erilaisilla kuiduilla paksuntaa pohjarappaukseen, ohentaa pintarappaukseen tai tehdä läpivärjättyä laastia pigmenteillä. Vaikka punaiseksi halutessaan.
– Hiekalla, hevosenlannalla, kuituisilla osmankäämillä, hamppurouheella tai ylipäätänsäkin vähän kaikella, mitä luonnosta vain löytää. Hiekassa ei saa olla ylimääräisiä ainesosia, kuten multaa tai isompia kiviä, vaan se on syytä siivilöidä. Mitä tasalaatuisempaa, sen parempaa. Ellei kohteessa nimenomaan tarvita karkeampaa maa-ainesta, Lehto sanoo.
Kohde määrittää sen, mitä tarvitaan. Savilaasti sopii erinomaisesti halkeamien paikkaamiseen tai ilmarakojen tiivistämiseen. Sillä voidaan säädellä myös kosteutta. Rappausta voidaan hyödyntää seinien sisä- kuin ulkopinnoilla, lattioiden pinnoituksessa sekä savitiilien ja -harkkojen muurauksessa. Kurssilaiset pohtivatkin, miten tällaisia biotiiliä voitaisiin hyödyntää enemmänkin.
Rappauksen pinnan voi työstää haluamallaan tavalla kohteen mukaisesti. Tasaiseksi tai karkeammaksi. Pinta- ja pohjarappauksessa on omat niksinsä. Rappauksen pohjaksi sopii parhaiten huokoinen puukuitulevy, kiviaines, tiili tai puu kuten hirsi.
– Työ opettaa tässäkin. Kun aluksi kokeilee, oppii näkemään oman kädenjälkensä parhaiten. Eikä tarvitse vetää vain yhtä suoraa teollista linjaa. Jollei työn jälki miellytä, voi aloittaa alusta. Kiirettä ei kannata pitää, Lehto muistuttaa.
Myös talon emäntä Hanna Elo katsoo tyytyväisenä sitä, mitä kurssilaiset aikaan saavat. Savirappaus kunnioittaa myös vanhan rakennuksen perinteitä. Niksit oppii parhaiten tällaisella kurssilla. Nyt oltiin naisvoimin, mutta miehetkin ovat aina tervetulleita oppimaan perinnerakentamista ja laittamaan omatkin kätensä saveen.
Rauno Laine
