Osaavana oppaana noin 30 hengen retkiseurueelle toimi Tuula-Riitta Karlin , joka tosin kertoi tulleensa töihin lähes lennosta, kun alun perin oppaaksi ilmoitettu puoliso oli estynyt. Retken luontoasiantuntijana oli Mika Nurminen , joka kertoi erityisesti reitin linnustosta.
Velhoveden reitti, rengastie, syntyi, kun Ruotsinvesi ja Velhovesi padottiin Uudenkaupungin vesihuollon tarpeita varten. Näin syntyi makean veden allas, jota erottavat merestä vain ihmisten rakentamat sillat ja penkereet. Reitin voi kiertää autolla tai pyörällä.
Upeassa syyssäässä tehty retki alkoi pienellä poikkeamalla: kävimme tutustumassa Pyhämaan viime vuonna valmistuneisiin kulttuuriportaisiin. Sinne pääsee joko Telakanrannan uimarannan kautta tai kirkon parkkipaikalta lähtevää polkua pitkin.
Portaiden päässä on komea, 1889 valmistunut tuulimylly ja ylätasanteella pöytä ja penkit, joilla voi nauttia eväitä ja ihailla merelle avautuvaa maisemaa. Siellä on myös keväällä paljastettu taiteilija Kai Hyvärisen tekemä puuveistos Pyhämaan Paula .
Kammelan koululla tutustuimme Markku Männikön kiinnostavaan näyttelyyn ja taiteilijakodin pihapiiriin. Työssä käyväksi eläkeläiseksi ja taiteilijaksi itseään tituleeraava Männikkö on asunut koululla noin 16 vuotta ja tehnyt siellä keramiikkaa ja kierrätystaidetta.
Koulun entisistä ulkohuusseista hän on luonut mielikuvitukselliset tilat, joissa tosin hätä ei enää helpotu, mutta saa hyvän mielen. Paikka on avoinna kesäviikonloppuisin.
Kolmas pysähdyspaikka oli Lepäisten kärjessä, Selkämeren kansallispuiston äärellä.
– Kun uusikaupunkilaisilta kysytään, mikä on lähin kansallispuistomme, vastaus on usein Kurjenrahka, vaikka Selkämeren kansallispuisto on paljon lähempänä, Karlin sanoi.
Rauno Laine kertoi kansallispuistosta samalla, kun retkeläiset joivat kahvit ja ihailivat maisemaa, jonka keskiössä joutsenperhe vietti iltapäivää kaikessa rauhassa.
Antti Raisio toi retkelle kaukoputken, jolla sai halutessaan tarkastella merellä näkyvää elämää tarkemmin. Ainakin Tiina Leivo ja Helena Leivo tarttuivat tilaisuuteen.
– Kaikki näkyi todella selkeästi, paljon paremmin kuin kiikareilla. Meri on hieno, kauniita syksyn sävyjä. Koko tämä retki on ollut hieno, on mukavaa, kun voi rauhassa keskittyä katsomiseen ja kuunnella opastusta, Tiina Leivo sanoi.
Linja-autossa Karlin kertoi reitin vanhoista maatiloista, paikallisista nimistä, entisistä kouluista ja maiseman erityispiirteistä. Sirppujoen ylityksessä muistettiin Kalannissa ammoin pidettyjä, mahtavia Männäisten markkinoita ja laivoja, jotka veivät ja toivat markkinatavaraa ja -yleisöä jokea pitkin.
Esillä oli tietysti myös Lepäisten harmaa graniitti, josta muun muassa Kansallismuseo on rakennettu. Jälkiä jo taakse jääneestä kivenlouhinnasta on siellä täällä. Karlin muisti mainita myös Jaana ja Jarkko Junnilan vanhalle louhokselle rakentaman pihan, joka voitti oman sarjansa ja valittiin yleisön suosikiksi kesällä järjestetyssä pihakilpailussa.
Kotiseuturetki kesti vajaat kolme tuntia. Linja-autoa kuljetti Kristiina Holmberg .
Pirkko Varjo
