Yllättävät asiat tulevat varoittamatta, ennalta-arvaamattomasti. Työelämä tarjoilee jatkuvasti muutoksia. Se tuo kiihtyvällä tahdilla erilaisia asioita eteemme, joihin meidän tulee sopeutua ja joiden kanssa meidän tulee oppia elämään. Eikä ainoastaan työelämä, vaan myös jokaisen oma elämä tuo ihan takuuvarmasti ajoittain eteen yllättäviä asioita, joita pitää käsitellä.
Osa muutoksista on positiivisia, osa negatiivisia. Resilienteillä ihmisillä on kyky selviytyä hyvistä tai huonoista muutoksista. Muistetaan se mahtava tosiasia, että jokainen meistä voi oppia resilientiksi.
Kun hyvä tai huono asiat meidän yllättäen tavoittaa, niin onhan niitä mukavaa jakaa jonkun kanssa. Vuorovaikutuksessa toisen kanssa positiivisesta asiasta tulee kaksinkertainen ilo. Huonoon asiaan saattaa löytyä jokin sellainen näkökulma, joka auttaa ymmärtämään asiaa paremmin.
Anja Kortelainen kirjoittaa tiedelehti Hybriksessä asiasta varsin osuvasti: ”Yllättävillä hetkillä saattaa olla käsittämättömän yksin, vaikka ympärillä olisi kuinka paljon ihmisiä. Kun kuvittelee tehneensä kaikkensa saadakseen yhteyden, tajuaa olevansa juuri siksi yksin ja vain itsensä varassa, itsekseen. Ja toisaalta juuri niissä tilanteissa, kun heikkona ja pelokkaana kuvittelee jäävänsä yksin, toinen ihminen katsookin silmiin eikä hylkää. Hyväksyvä katse pitää kiinni.”
Omalle kohdalle on sattunut useammin kuin kerran niin hyviä kuin huonojakin asioita. Koen olevani onnekas, että kohdalle on tuolloin tullut ihmisiä, joiden kanssa olen saanut jakaa elämäni tapahtumia, yllättäviäkin. Kokemusteni pohjalta voin sanoa hyvällä omalla tunnolla, kaikesta selviää. Tätä olen pitänyt omana mottonani.
Rohkaisen kaikkia olemaan vuorovaikutuksessa toisten kanssa jakaen omia kokemuksia ja elämän varrelle sattuneita asioita, yllättäviäkin. Mikäli tiedät, että naapurustossasi on yksinäinen ihminen, koeta rohkeasti saada häneen yhteys selvittäen, olisiko hänelle kenties jotakin jaettavaa.
Rohkaisen kaikkia hakeutumaan vuorovaikutukseen sellaisen ihmisen kanssa, jonka tiedät ajattelevan eri tavalla kuin sinä itse. Antaudu keskustelulle ja ajatusten vaihdolle. Tuolloin voi avautua ihan uusi maailma, josta ei ole aiemmin tiennyt.
Summa summarum. Rohkenen kirjoittaa, että kyllä se vaan on niin, että me kaikki ihmiset tarvitsemme toisia ihmisiä elämäämme. On varmaa, että kaikkien kanssa emme löydä yhteisymmärrystä. Näissä kohdissa on aina mahdollista valita sopu.
Sopu ottaa aina vastaan pehmeästi, vaikka saapuisin kuinka tuuliselta matkalta. Sopu maalaa maailman ja mahdollisuudet ympärillä aina yhtä armolliseksi. Sopu jättää auki sen, että vielä voi olla matkalla jonnekin. Sopu antaa mahdollisuuden sille, että asiat voivat olla kesken. Vielä ei tarvitse tuntea määränpäätä, ei tietää, mitä tapahtuu seuraavaksi. Minun ei tarvitse ratkaista mitään valitakseni olla sovussa itseni ja maailman kanssa.
Sovun voi tehdä hiljaa itsekseen, joskus silmänräpäyksessä tai sitten hitaasti pikkuhiljaa laskeutuen. Sovussa voi olla rauhassa erilaisten asioiden kanssa, joista ei muuten löytäisi rauhaa. Voin sallia. Minun on mahdollista olla. Voin jatkaa tai pysähtyä ja hengittää.
Jussi Kauranen
elämää ihmettelevä ja sitä alati oppiva kansalainen