Anna Erikssonin kahdeksan konsertin Tikaritaivas -kiertue alkaa ensi kuussa kahdella konsertilla laulajan kotikaupungissa. Vaikka hän on asunut Uudessakaupungissa jo pitkään, ovat nämä hänen ensimmäiset keikkansa kulttuurikeskus Crusellissa.
– Viisitoista vuotta olen täällä asunut, enkä ole koskaan esiintynyt Crusellissa. Hyvä nyt, Eriksson naurahtaa.
Syksyn kiertue on jatkoa hänen ja pianisti Mikko Mäkisen kesän festarikeikoille. Eriksson ja muun muassa Vain elämää -ohjelmasta tuttu pianisti ovat tunteneet toisensa yli 20 vuotta, mutta konsertteja, jossa he esiintyvät vain kahdestaan, he ovat tehneet vain muutaman vuoden.
Välillä koronakin sotki suunnitelmia.
– Olemme puhuneet pitkään, että pitäisi lähteä yhdessä kiertueelle, mutta aina se on lykkääntynyt. Lopulta todettiin, että nyt lähdetään.
Lavalla ei ole laulajan ja pianistin lisäksi muita, mutta nykytekniikka mahdollistaa muidenkin soittimien läsnäolon.
– Hitit ja balladit saavat uutta eloa. Uusia sovituksia ja inspiroivia versioita klassikoista, Eriksson kuvailee settilistaa.
Oot voimani mun ja Kaikista kasvoista ovat kaikille tuttuja lauluja. Ne ja monet muut artistille merkittävät kappaleet kuullaan Tikaritaivas-kiertueella.
– Juliet ja Joonatan , mistä kaikki alkoi, Mana -albumia ja kaikkea siltä väliltä, Eriksson kuvailee noin 80 minuutin konsertin sisältöä.
Niiden lisäksi Eriksson esittää lauluja, joita yleisö haluaa kuulla. Esimerkiksi Hectorin The streets of London -kappaleesta suomentama Kuinka voit väittää on mukana ohjelmassa.
– Esitin sen Kari Tapion muistokonsertissa. Sitä on toivottu paljon ja se on saanut Youtubessa paljon katseluita.
Eriksson esitti taannoin Helsingin juhlaviikoilla kappaleen Teit minusta sairaan (Je suis Malade), joka on myös fanien suosiossa.
– Tein siitä liveversion ja se lähti lentoon, mutta millään levyllä sitä ei ole.
Joku voisi kuvitella, että hitit tulevat suusta automaattisesti, mutta Eriksson sanoo olevansa kova harjoittelija.
– Treenaan paljon. Ennen kiertuetta laulan kuukauden ihan joka päivä ohjelman läpi.
Edellisen kerran Eriksson esiintyi Uudessakaupungissa Crusell-viikon yhteydessä vuonna 2020. Silloin keikat siirtyivät kesältä syksylle, mutta saatiin lopulta järjestettyä tietyin rajoituksin Uudessa kirkossa.
Takavuosina Eriksson on esiintynyt kotikaupunkinsa kirkossa joulun alla. Tänäkin vuonna joulukonsertteja on luvassa, mutta ei tällä kertaa Vakka-Suomessa.
– Turku on lähin paikka. Nyt ei tällä kertaa olla täällä, mutta ehkä ensi vuonna.
Eriksson on aina nauttinut kirkkojen akustiikasta. Kulttuurikeskus Crusellin tunnelmasta hän ei vielä tiedä.
– En tiedä yhtään minkälainen akustiikka siellä on, mutta en ainakaan ole huonoa kuullut.
Jos ensimmäiselle Crusellin keikalle 13.10. ei ehdi, on heti seuraavana päivänä toinen mahdollisuus.
– Olen usein tehnyt samanlaisen ratkaisun Helsingin Savoyssa. Kaikki, jotka haluavat tulla saavat mahdollisuuden, vaikka toinen konsertti ei tulisikaan ihan täyteen.
Erikssonin edellinen levy on vuonna 2015 julkaistu joulualbumi Gloria ja uutta musiikkia hän on tehnyt viimeksi vuoden 2012 levylle Mana.
Eriksson myöntää, että se on pitkä aika, mutta välttämättä uutta musiikkia ei tarvitse odottaa enää niin kauan.
– Olen suunnitellut uutta musiikkia ja kirjoittanut kappaleita, mutta en tee levyllistä.
Spotify on Erikssonille tuttu lähinnä jälkikasvun ansiosta, mutta hän on silti huomannut, ettei musiikkia enää kuunnella samalla tavalla kuin ennen. Hyvätkin kappaleet saattavat hukkua muiden joukkoon, kun kuunnellaan kokonaisuuksien sijaan yksittäisiä kappaleita.
Myös radiosoitossa hän on havainnut kaavamaisuutta.
– Laulun pitää olla rakenteeltaan tietynlainen. Esimerkiksi introt ovat hävinneet.
Eriksson muutti miehensä Matti Pyykön kanssa Uuteenkaupunkiin 15 vuotta sitten, eikä lähtisi enää täältä pois.
– Viihdyn täällä äärimmäisen hyvin. Myös vanhemmat asuvat lähellä ja heillä on jo ikää, Ihodessa syntynyt Eriksson sanoo.
– Kiva asuinalue ja kivat naapurit. Olemme tykänneet asua täällä, Eriksson kiteyttää.
Kymmenisen vuotta Helsingissä asunut Eriksson ei enää viihtyisi siellä. Pikkukaupungissa saa käydä rauhassa kaupassa tai ravintoloissa.
– Jos joku vetää hihasta, niin se on aina jotain kivaa asiaa, Eriksson hymyilee.
Kolmas elokuva kuvataan aavikolla
Risto-Matti Kärki
Viime vuosina Anna Eriksson on keskittynyt musiikin sijaan enemmän elokuviin. Hänen toinen elokuvansa W palkittiin hiljattain Prahassa elokuvafestivaaleilla taiteellisesta ohjauksesta ja suunnasta sekä Erikssonin näyttelijän työstä.
Elokuvan ja musiikin maailmat ovat erilaisia. Kun vanhoja hittejä voi esittää yhä uudestaan, on elokuva tehty kerran ja sen jälkeen vain odotetaan palautetta.
– Se elää omaa elämäänsä ja kiertää festareita, Eriksson sanoo.
Uutta on tulossa myös tällä rintamalla.
– Käsikirjoitan nyt seuraavaa elokuvaa. Pelkästään rahoituksen takia se on hyvin pitkäjänteistä työtä. Työstän hiljalleen.
Tuleva elokuva on nimeltään E ja se täydentää trilogian, jonka kaksi ensimmäistä osaa olivat M ja W. Koekuvauksia on tehty, mutta ohjaaja ei halua paljastaa vielä enempää.
– Sen voin sanoa, että se kuvataan aavikolla.
Ensimmäisen elokuvan materiaalista koottiin taidenäyttely Rauman Taidemuseoon. Myös tälle on taiteilijan mukaan tulossa jatkoa.
