Lokalahden ja Pyhämaan kappeliseurakuntien yhteisenä kappalaisena aloitti elokuussa Eero Kuikanmäki.
– Tämä on mielenkiintoinen haaste ja suhtaudun tulevaan suurella innolla, kuvaili Kuikanmäki.
Kuikanmäellä on takanaan lähes 20 vuoden mittainen pappisura ja kokemusta hyvin erilaisista seurakunnista ja seurakunnallisista tehtävistä.
– Pienimmissä seurakunnissa on tullut eteen tilanteita, joissa jouduin hoitamaan yhdessä tilaisuudessa niin suntion, kanttorin kuin papin tehtävät. Eikä se minua toimeliaana ihmisenä harmittanut, papinkin työnkuvan on joskus vähän joustettava, Kuikanmäki pohti.
Toisaalta Kuikanmäki on työskennellyt kirkkoherrana sekä Pelkosenniemen että Heinäveden seurakunnassa.
– Minulle on tullut urani aikana tutuksi seurakuntien taloudelliset haasteet. En näe mitään ongelmaa siinä, että toimin kahden kappeliseurakunnan yhteisenä kappalaisena. Teen parhaani, että saan jaettua aikani tasapuolisesti Lokalahden ja Pyhämaan kesken.
Kuikanmäki haluaisi kehittää mm. kappeliseurakuntien jumalanpalveluselämää.
– Minulle jumalanpalvelukset ovat hyvin tärkeitä ja olisi suotavaa että, seurakuntalaisilla olisi mahdollisuus osallistua jumalanpalvelukseen edes kerran viikossa. Sitä, miten tämä olisi mahdollista toteuttaa, täytyy miettiä.
Jumalanpalveluksiin liittyy myös Kuikanmäen ajatus kirkosta yhtyeenkokoavana voimana.
– Toki on hyvä, että olemme esillä erilaisilla sosiaalisen median kanavilla, mutta tärkeämpää on kuitenkin tuoda ihmiset yhteen ja vaikuttaa siihen, että ihmiset kohtaavat aidosti toisensa, painotti Kuikanmäki.
Samalla Eero Kuikanmäki haluaa lisätä ja kannustaa seurakuntalaisten osallistumista, esimerkiksi erilaisten pienryhmien kautta.
– Vahva toiveeni on, että yhä useampi ottaisi kristittynä elämisen osaksi arkea. Toivon myös, että ihmiset nykyistä enemmän rukoilisivat yhdessä ja toistensa puolesta. Uskon rukouksen mahdollisuuteen liikuttaa isojakin voimia, tiivisti Kuikanmäki.
Seurakuntaelämä tuli Kuikanmäelle tutuksi jo lapsuuskodissa.
– Äitini työskenteli ensin Helsingin Malmin seurakunnan pyhäkoulu- ja sitten myös lähetyssihteerinä. Isäni osallistui seurakuntaelämään käymällä jumalanpalveluksissa ja auttamalla äitiä hänen töissään. Muistan käyneeni monta kertaa jumalanpalveluksessa isäni kanssa. Itse toimin ennen rippikoulua kolme vuotta pyhäkoulun apuopettajana ja sitten rippikoulun käytyäni pyhäkoulun opettajana, Kuikanmäki muisteli.
Nämä opetustyöt ohjasivat myös nuorenmiehen uravalintaa.
– Haaveilin pitkään veturinkuljettajan ammatista, mutta liian vahvat silmälasit torppasivat tämän haaveen. Pyhäkoulutyön kautta ja lukiossa kypsyneen ainekirjoitustaidon kautta innostuin työstä lasten ja nuorten parissa, ja vaihtoehtoni olivat hakeutua joko lastentarhanopettajaksi, luokanopettajaksi tai papiksi. Teologiaa pääsin opiskelemaan kolmannella hakukerralla.
Lapsuus Helsingissä on vaikuttanut myös muulla tavalla Eero Kuikanmäen elämänvalintoihin.
– Elämä Helsingissä tuli nähtyä, enkä enää koskaan halua sinne takaisin. Mieluummin elän ja työskentelen pienellä paikkakunnalla.
Ennen valmistumistaan papiksi Eero Kuikanmäki sai mahdollisuuden lähteä lähetystyöhön opiskelijaharjoittelijana. Hän vietti vuoden Itä-Siperiassa, Burjatiassa.
– Burjatiassa lähetystyö otti tuolloin vasta ensimmäisiä askeleitaan ja toiminta oli pienimuotoista ja vähän salaistakin. Ilokseni kuulin, että nyt paikallisseurakunnassa on reilut sata jäsentä, toiminta on hyvin aktiivista ja heille valmistui tänä vuonna ensimmäinen oma kirkkorakennus.
Kuikanmäen mukaan vuosi lähetystyössä oli vaikuttava kokemus. Jopa niin, että hänen oli tarkoitus valmistumisensa jälkeen lähteä Burjatiaan takaisin.
– Jumalalla oli kuitenkin muita suunnitelmia. Tapasin vaimoni, avioiduimme ja perheeseemme syntyi esikoinen. Hän on erityislapsi, joten muutto Itä-Siperiaan sai jäädä.
Nykyään perheeseen kuuluu jo yhdeksän lasta. Heistä vanhin on yläkoulun viimeisellä luokalla ja nuorin on täyttänyt kolme vuotta.
– Arki on meillä melkoista hulinaa. Mutta uskon, että tällä kokemuksella ymmärrän hyvin myös ruuhkavuosia elävien seurakuntalaisten arjen haasteita, hymyili Kuikanmäki.
Eero Kuikanmäen rakas harrastus on alttoviulun soitto. Hän soittaa mielellään myös seurakunnallisissa tilaisuuksissa.
– Lisäksi luen mielelläni, tosin siihen on nyt aivan liian vähän aikaa.
Lokalahden ja Pyhämaan kappeliseurakuntien jäseniä Kuikanmäki kannustaa ottamaan rohkeasti yhteyttä.
– Olen ihan tavallinen, helposti lähestyttävä ihminen. Joten olkaa yhteydessä ja tulkaa juttelemaan kun tavataan, kannusti kappalainen Eero Kuikanmäki.