Onneksi en ole ollut opiskelija edes kirjoilla noin 11,5 vuoteen, vaikka se muuten hienoa aikaa elämässä olikin. Olin myös siitä onnellisessa asemassa, että sain tehdä läpi opintojen oman alan töitä. Tosin aika monena vuotena liikaakin, koska Kela halusi välillä omansa takaisin. Kerran korkojen kera, mutta se oli oma huolimattomuusvirhe.
Suuri osa opiskelijoita ei voi yhdistää töitä ja opiskeluja, vaikka nykypäivän vaatimus tuntuukin olevan mahdollisimman nopea valmistuminen ja runsas työkokemus samaan aikaan.
Minä en tähän mahdottomaan tavoitteeseen taipunut kuin puoliksi, sillä opinnot kestivät vuosia tavoiteaikaa kauemmin, mutta työkokemusta kertyi mukavasti. Elämäni ensimmäisen – ja ainoan – vakituisen työpaikan sain noin 1,5 vuotta valmistumiseni jälkeen, mitä pidän varsin hyvänä onnistumisena.
Elokuussa opiskelijoiden vuositulorajat nousivat noin 20 prosenttia. Nykyinen tuloraja on jo sen verran korkea, että voi tehdä lähes huoletta töitä läpi kesän ja satunnaisesti talvellakin.
Asuinkustannukset ovat kuitenkin nousseet niin paljon, että opintotuesta ja asumislisästä ei jää käteen mitään vuokran jälkeen. Toki opiskelija voi syödä halvemmalla opiskelijaravintoloissa ja matkustaa alennuksella julkisella, mutta niin voi eläkeläinen ja moni liittoon kuuluva työssäkäyväkin.
Silloin on pakko nostaa lainaa, jota sitten maksetaan vuosikausia opiskeluaikojen jälkeen. Opintotuen määrää ei nosteta ja asumistukea leikataan, mikä on saanut opiskelijat osoittamaan mieltään.
Mediassa on joissakin yhteyksissä väitetty, että yliopisto- ja korkeakouluopiskelijat ovat lähtökohtaisesti paremmassa asemassa, eikä heillä olisi mitään syytä valittaa.
Ehkä olen sitten elänyt jossain toisessa maailmassa, koska suurin osa minun tuntemistani yliopisto-opiskelijoista on ihan tavallisista perheistä ja moni heistä maksaa opintolainoja takaisin edelleen. Eikä korkea koulutus tarkoita automaattisesti korkeapalkkaista työtä, vaan mukaan mahtuu hyvin monenlaista työntekijää.
Kaikkien opiskelijoiden tuet eivät mene bailaamiseen ja matkusteluun, vaikka sellainenkin kuva joillain tuntuu opiskelijoista olevan. Pääasiassa arki on pennin venyttämistä, jota pahimmassa tapauksessa joutuu jatkamaan vuosikymmeniä valmistumisen jälkeenkin.
Kyllä, joskus oli aika, jolloin vastavalmistuneet suorastaan haettiin koulunpenkiltä työelämään, mutta sitä ei ole kokenut tämä eikä edellinen sukupolvi. Omalla alallani oli aikoinaan tyypillistä, että koulutus jäi kokonaan kesken, kun työpaikkoja oli saatavilla jokaiselle.
Joidenkin mielestä taas pitäisi ottaa vastaan työ kuin työ, mikä on pöyristyttävä ajatus. Jos olet juuri valmistunut vuosien opiskelun jälkeen ammattiin, miksi pitäisi tehdä jotain ihan muuta. Rahan vuoksi tietysti sellainen hetkikin tulee monella eteen, mutta se ei saisi olla ainoa syy.
Paine valmistua nopeasti on monelle nuorelle liikaa, kun vaatimukset kasvavat jatkuvasti. Kun siihen päälle tulevat vielä taloudelliset ongelmat, jotka eivät todennäköisesti hellitä vuosikausiin, on monella vaarana loppuun palaminen. Sen jälkeen ollaankin jo uusien tukien varassa.
Tiistaina vietettiin Maailman mielenterveyspäivää, mutta asia on aina ajankohtainen.
Risto-Matti Kärki
tuottaja