Lähtö oli Lahden kylän Osuuskaupan edestä ja kuljettiin Kalannin kirkonkylän, Hallun ja Varhelan kautta Laitilan ja Turun tielle. Retkeen osallistujia tuli autoon matkan varrelta. Tunsin vain muutaman heistä, mutta en muista heidänkään nimiään.
Menimme ensin Piikkiön Puutarhakoelaitokselle, jossa professori Meurman selosti meille erikoiskasvien viljelyä. Hän mainitsi myös kaksi maustekasvia, joiden nimiä en muista, ja totesi, että ne ovat heille tuottoisia. Tuli heti kysymyksiä näiden kasvien viljelymahdollisuudesta. Professori sanoi, että kasvit ovat heillä yksinoikeutena. Ja kun ostatte viinaa, niin se on maustettu näillä Piikkiössä viljellyillä maustekasveilla.
Jatkoimme matkaa heikkokuntoisia teitä pitkin ja pääsimme illaksi Minkiö-nimiseen kylään. Siellä olimme yötä jossain seurantalon lattialla nukkuen.
Seuraavana päivänä pääsimme Jokioisten kartanoitten esittelyyn agronomi Jaakkolan johdolla. Etunimeä en muista. Agronomi Jaakkola oli Kalannin Velluan kylän Mikkolan naapuritalon Jaakkolan poika ja he olivat Arvi Mattilan kanssa henkilökohtaisesti tuttuja.
Agronomi Jaakkola selvitti meille kartanon toimintaa. Työntekijöitä oli paljon, sekä miehiä että naisia. Silloin elettiin vielä hevosaikakautta ja myös hevosia oli paljon. Rautapyörätraktoreita oli seitsemän, kumipyörätraktoreita ei ollut.
Kartanon peltoalaa en muista, mutta lehmiä oli 700, jotka olivat monessa navetassa. Naiset lypsivät lehmät käsin. Kartanossa oli oma meijeri. Lehmien väkirehuksi viljeltiin lanttua puoli miljoona kiloa. Nostotyö tehtiin käsin, mutta oli sellainen apuväline, että hevoset vetivät eräänlaista kelkkaa kahden lantturivin leveydeltä ja kelkka supistui peräpäästä niin, että se irrotti lantut kasvupaikaltaan.
Viljelykierrossa oli paljon kesantoa rikkaruohojen hävittämiseksi. Kesantopeltoon kylvettiin ruista. Pellot olivat avo-ojitettuja. Minun huomioni kiinnittyi siihen, miten huolellisesti kesannot oli hoidettu. Avo-ojat oli vedetty oja-auralla auki, pyörtänöt oli ”pyyhitty” ja peltoa oli ilmeisesti äestetty jatkuvasti, koska kesanto oli rikkaruohoista täysin puhdas. Tämä viljelymenetelmä on ollut tehokas rikkaruohojen torjunnan kannalta. Kemiallista rikkaruohojen torjuntaa ei silloin vielä tunnettu.
Suomi oli menettänyt Karjalan kannaksen pellot, ja vähitellen yleisesti luovuttiin kesannoista, jotta saatiin lisää viljelyalaa, mikä kuitenkin lisäsi peltojen rikkaruohottumista.
Paluumatka tehtiin illalla yötä vasten ja tulimme takaisin samaa reittiä, jotta osa retken osallistujista pääsi pois matkan varrella.
Retki maakuntien halki valotti sodan jälkeisen puutteen Suomen, mutta sitä asiaa ei silloin ajateltu.
Aiemmin sota-aikana Arvi Mattila oli järjestänyt kotonaan kaksi hyvää Maamiesseuran kurssia. Perunanviljelyskurssi oli yksipäiväinen. Opettajina oli kaksi naista, jotka olivat ammatti-ihmisiä. Opetuksessa oli apuna kuvanheitin.
Kaksipäiväisen hevosenkengityskurssin ensimmäinen päivä oli teoriaa ja sitä opiskeltiin Nuorisoseurantalolla Lahden kylässä. Kurssin vetäjänä oli armeijan kersantti asepuvussa. Toisena päivänä oltiin Velluan Mikkolassa käytännön opissa, siellä oli käytössä kenttäahjo. Näiltä kursseilta puuttuivat sotaikäluokkien miehet. Olin mukana näillä kursseilla.
Kauno Pietilä
Kalanti