Kirjaprojektit pitävät kiireisenä – 70 vuotta täyttävä Matti Jussila yllättyi Merihistoriallisen yhdistyksen suosiosta

0
Meri on aina ollut lähellä Matti Jussilan sydäntä.

– Sikses hyvää, toteaa Matti Jussila varsin uusikaupunkilaisittain kysymykseen, mitä kuuluu.

Jussila sai aikoinaan 50 vuotta täyttäessään onnittelusähkeen, joka oli osoitettu ”maailma uuskaupunkilaisimmall miehell”. Tästä tittelistä hän on edelleen ylpeä, vaikka maanantaina ikävuosia tulee täyteen jo 70.

Uudenkaupungin Sanomien päätoimittajan paikalta vuoden 2014 lopussa väistynyt Jussila on elänyt kiireisen eläkeläisen elämää.

– Pääasiassa kuuluu hyvää. Tässä vaiheessa rupeaa olemaan jo kaikenlaista vaivaa, mutta ei ainakaan toistaiseksi mitään vakavampaa. Voin olla iloinen ja kiitollinen, että pystyn elämään normaalia elämää ja harrastamaan.

Harrastuksista rakkain on Merihistoriallinen yhdistys. Merelliset illat, kesällä Merikeskus sekä lukuisat kirjaprojektit vievät sopivasti aikaa.

– Nyt on kolme aika isoa kirjahanketta. Yhdistys täyttää 30 vuotta ensi vuonna ja sitä juhlitaan ”työn merkeissä”.

Uusikaupunkilaisen kalastuksen historia on Jussilaa lähellä, vaikka hän ei itse mikään kalamies ole koskaan ollutkaan.

– Ammatti- ja vapaa-ajankalastus, myynti ja jalostus sekä kaikki, mikä siihen liittyy. Kirja on myös ajankohtainen silakan kannalta, Jussila kuvailee tulevaa kirja, jonka julkaisuajankohta on vielä auki.

Toinen kirja käsittelee sata vuotta sitten Ranskassa uponnutta Port Caledoniaa, joka oli suurin Uudenkaupungin laivarekisteriin koskaan kuulunut purjelaiva.

– Se on koskettavaa, että Ranskassa edelleen vaalitaan muistoa.

Kyläläiset seurasivat Oléronin saarella, kun laiva vajosi veteen 25 merimiestä mukanaan. Se on jättänyt jäljen sukupolvien päähän. Jussila ei ole vieraillut saarella, mutta merihistoriallisella yhdistyksellä on nyt suunnitelmissa matka sinne.

Kolmas tulossa oleva kirja käsittelee Sundholman alueen historiaa.

– Kartano on keskeinen, mutta kirja ei käsittele ainoastaan sitä, vaan torppareita, elinkeinoa ja kouluja. Sen julkaisu menee vuoteen 2025.

Jussila on vuosien saatossa kirjoittanut toistakymmentä kirjaa ja ollut tekemässä melkein kaikkia Merihistoriallisen yhdistyksen noin 60 kustantamaa kirjaa.

Yhdistyksen suosio on yllättänyt Jussilan.

– Kun yhdistys perustettiin vuonna 1994 ajateltiin, jos joskus löytyisi 50 jäsentä. Nyt on 500, joista osa on Ugin ulkopuolelta.

Esimerkiksi syyskuun ensimmäisessä merihistoriallisessa illassa oli noin 180 osallistujaa. Yhteensä merellisiä iltoja on järjestetty vajaan kolmen vuosikymmenen aikana kaikkiaan noin 250.

– Kaikissa olen ollut mukana. Joskus on pitänyt siirtää reissua tai tehdä muita järjestelyjä.

Meri on aina ollut lähellä Jussilan sydäntä ja aikaa löytyy myös Putsaaren mökille. Myös muu paikallishistoria kiinnostaa. Jussilan isoisä oli syntyjään Lokalahdelta ja sen vuoksi hän on ollut myös järjestämässä perinnepiirejä Lokalahdella Ari Niittyluodon kanssa.

Jussila on asunut lähes koko ikänsä Uudessakaupungissa. Vain opiskeluvuodet veivät Turkuun.

Myös työura sujui lähes kokonaan Uudenkaupungin Sanomissa. Vain kolmen vuoden pesti Turun Sanomien Uudenkaupungin aluetoimittajana mahtui väliin, mutta silloinkin hänen toimipisteensä sijaitsi Uudessakaupungissa.

Hänet valittiin Ugin Sanomien toimituspäälliköksi vuonna 1981 ja päätoimittajaksi kymmenen vuotta myöhemmin.

Uran kovimpia paikkoja oli 90-luvun alku, jolloin kaupungissa työttömyys pomppasi suunnilleen 36 prosenttiin.

– Silloin kaupungin johdon kanssa sovittiin, että joka viikko tehdään yksi myönteinen uutinen kaupungista. Ei peitelty mitään, mutta valettiin uskoa, että tästä selvitään. Ja kyllähän siitä selvittiinkin.

Uran varrelle mahtuivat myös lehden ilmestymispäivien kasvattaminen ja tekniset muutokset.

– Paikkakunta oli liian pieni viisipäiväiselle lehdelle, Jussila myöntää.

Lehti toimi vallan vahtikoirana ja kritisoi välillä voimakkaastikin kaupungin toimia. Siitä myös seurasi, että lehteä ja päätoimittajaa kohtaa tuli painostusta. TS-yhtymään ostettu lehti sai kuitenkin tukea omistajaportaalta.

– Turun Sanomista tuli viesti, että lehdellä on oma tehtävänsä ja siihen voi luottaa.

Jussila oli mukana myös paikallispolitiikassa ennen päätoimittajaksi nimeämistään. Hän koki, että työssä siitä oli ainoastaan hyötyä, kun tiesi, miten kaupungin hallinto ja päättävät elimet toimivat.

Jo nuorena teinipolitiikassa mukana ollut Jussila kuvitteli päätyvänsä kouluasioihin erikoistuvaksi virkamieheksi. Silloin oli pinnalla esimerkiksi peruskoulu-uudistus.

– Sitten pääsin kesätöihin Ugin Sanomiin ja ajatukset muuttuivat, valtiotieteiden maisteriksi itsensä lukenut Jussila sanoo.

Jussila luki kasvatustieteitä, sosiologiaa, taloustiedettä ja valtiosääntöoikeutta, joista oli apua toimittajan työssä.

– Se opetti tutkimaan asioita ja perehdytti erilaiseen ajatusmaailmaan. Oppi ymmärtämään, että asiat voi nähdä eri kannoilta.

Vaikka Jussila ei ole ollut päivätyössä enää yli kahdeksaan vuoteen, on tietty rytmi edelleen päällä.

– Herään joka aamu kahdeksalta, vaikka ei tarvitse mihinkään lähteä. Mutta valvon yhteen, kahteen yöllä.

Jo opiskeluaikoina hän luki tentteihin illalla ja yöllä ja on huomannut läpi vuosien, että yöllä on paras hetki kirjoittaa.

– Työyhteisö on se, mitä olen jäänyt kaipaamaan. Merihistoriallisessa yhdistyksessä on onneksi oma yhteisö, jonka kanssa tehdään töitä isommissa ja pienemmissä määrin.

Kahden tytön isoisä täyttää 70 vuotta maanantaina 23.10., mutta suuria juhlia ei ole tarkoitus järjestää.

– En juhli kuin suvun piirissä. En työaikanakaan tykännyt esimerkiksi 50-vuotisjuhlista, Jussila kertoo.

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän