Luonnossa liikkuessa havaintoja tekee eniten suurista, helposti tunnistettavista ja paikoillaan pysyvistä lajeista. Eri eliöitä kartoittavat tutkijat ja asiantuntijat perehtyvät oman osaamisalueensa lajistoon, mutta havainnoissa voi silti olla vinoumaa.
Kartoitusta tehdään paljon myös harrastelijavoimin, eikä kartoittajilla usein ole mahdollisuutta perehtyä tutkittavaan alueeseen muuten kuin tiettyinä aikoina tai tietyn tyyppisiä havaintoja keräten.
Monimuotoisuuden tutkimisessa on tärkeää kiinnittää huomiota niihinkin eliöryhmiin, joita on vaikea havaita tai joiden olemassaolosta ei vielä edes tiedetä.
Alueellisella lajistolla tarkoitetaan niitä tunnettuja lajeja, joita tietyllä maantieteellisellä alueella esiintyy. Lehtopöllöä esiintyy kulttuurialueiden metsissä Etelä- ja Keski-Suomessa. Idässä esiintymisalue yltää Pohjois-Karjalaan, lännessä Oulun korkeudelle.
Vaikka lehtopöllön esiintymisestä tiedetään tämän verran, ei silti ole selvää, että sitä esiintyy jokaisella sille soveltuvalla metsäalueella.
Jonkin tietyn alueen tutkiminen perinpohjaisesti paljastaa usein monia lajeja, jotka ovat aiemmin jääneet huomiotta. Metsähallituksen viime kesänä järjestämä, vuorokauden mittainen Bioblitz-tapahtuma keräsi Nuuksion kansallispuistossa havaintoja hieman yli 1200 lajista. Havainnoimassa oli sekä tutkijoita että lajiharrastajia.
Moni löytyneistä lajeista on pieni ja huomaamaton. Useampi lajeista on myös harvinainen tai uhanalainen, ja moni näistä lajeista havaittiin nyt ensimmäistä kertaa Nuuksiossa.
Modernit tutkimusmenetelmät tarjoavat kutkuttavan mahdollisuuden tutkia lajistoa. Jokaisesta eliöstä irtoaa ympäristöön mikroskooppisia jälkiä: höyheniä, karvoja sekä vielä pienempiä ihosoluja ja muita eloperäisiä hiukkasia.
Ympäristö-DNA -menetelmällä näitä jälkiä päästään tutkimaan. Näin havaintoja saadaan lajeista, jotka ovat hyvin piilottelevia tai joita ei muilla keinoin ole havaittu.
Ympäristö-DNA:n tutkimisessa on myös epävarmuuksia. Ilmasta, vedestä tai maaperästä kerätyt näytteet saattavat olla peräisin muualta, eivätkä välttämättä edusta paikallista lajistoa. DNA on voinut kulkeutua paikalle tutkijoiden tai muiden alueella liikkuvien ihmisten ja eläinten mukana.
Ahvenanmaalla tehdyssä tuulivoiman ympäristövaikutusten selvityksessä menetelmällä on löydetty sellaisia lajeja, joiden esiintyminen alueella on hyvin epätodennäköistä.
Onkin tärkeää tarkastella luontoa monen eri menetelmän avulla. Näin saamme mahdollisimman kattavan ja todenmukaisen kuvan ympäristöstämme.
Teksti: Lily Laine, kuva: Maija Karala