Ensi viikonloppuna Uudessakaupugissa soi Suomalainen messu, jonka tekstit kertovat suomalaisesta mielenmaisemasta vieden vesien rannoilta pellon laitaan ja tunturien tuuliin. Messun teksteistä voi myös bongata erilaisia lintulajeja. Toiset ovat laulajina luontaisia taitureita, toiset ääneltään vaatimattomampia, käheämpiä tai läpitunkevampia. Nekin laulavat kukin äänellään, ehkä huvikseenkin mutta ennen kaikkea tarpeestaan. Jokaisella niistä – ja meistä – on lupa laulaa!
Muutaman vuoden tauolla ollut Cantilona-kuoro on tänä syksynä kokenut uuden heräämisen. Kanttori Ilona Nymanin aikanaan perustama kuoro on vuosien varrella esittänyt kuoromusiikkia laidasta laitaan, Bachista Jazzmessuun. Moniäänisyys vaatii laulajalta keskittymistä ja tarkkaa korvaa, mutta myös kehittää niitä. Vaikka ääniä on monta, sointi on yksi.
Niin Suomalaisessa messussa kuin marraskuun alussa toteutettavassa Afrikkalaisessa gospelmessussa laulamaan pääsee myös yleisö. Joulukuussa puolestaan osallistutaan Kuorojen joulu -konserttiin, jossa saadaan laulaa yhdessä muiden Uudenkaupungin alueella toimivien kuorojen kanssa.
Yhtenä tärkeimmistä tehtävistäni pidän lasten ja nuorten innostamista laulamaan. Siksi seurakunnassamme alkoi tänä syksynä myös uusi lapsikuoro. Vaikka olemme lähteneet liikkeellä pienestä, vähitellen pienestä voi kasvaa jotakin suurta. Jo tänä jouluna edessä siintää osallistuminen Uudenkaupungin ja Porin Teljän seurakuntien tilaaman Olli Kortekankaan joulukantaatin kantaesityksen, jossa lapset laulavat yhdessä solistien, Teljän kamarikuoron ja soitinyhtyeen kanssa.
Yhdessä laulaakseen ei toki ole pakko liittyä kuoroon. Laulaminen on yhtä lailla hyväksi kirkossa, koulussa, eläkeläispiirissä, illanistujaisissa, karaokessa, sienimetsässä tai suihkussa. Kun oikein intoutuu laulamaan, ruumis herää ja sielu soi. Laulaminen on parasta, kun siinä on mukana koko kehollaan ja mielellään. Joskus – aika useinkin – laulaminen vie epämukavuusalueille ja pakottaa kohtaamaan omat fyysiset ja henkiset rajoitteensa. Mutta eikö se juuri vahvista meitä, että joskus voimme haastaa omat rajamme?
”Laulaen iloa saamme. Sitä myös toisille jaamme,” sanotaan eräässä laulussa. Vaikka musiikki soi taukoamatta radiosta, YouTubesta tai Spotifysta, ei itse ja yhdessä laulamista saa unohtaa. Laulun ilo tarttukoon niin muskareissa, yhteislaulutilaisuuksissa kuin kodin piirissä. Kun siis tänä syksynä istut kirkonpenkissä tai vaikka jääkiekko-ottelussa, liity vain rohkeasti mukaan lauluun. Kuten lintujen, saavat meidän ihmistenkin äänet soida ihan omalla tavallaan. Yksin hyvä, yhdessä paras!
Hanna Pishro
Uudenkaupungin
seurakunta, vastaava kanttori