Mutta kuinkas ollakaan, nyt suomalainen laatu rapisee siellä, täällä. Sillat notkahtelevat, muutama vuosi sitten valmistuneen kerrostalon parveke pettää. Posti saapuu perille pahasti myöhässä tai menee väärään paikkaan.
On näitä omallekin kohdalle sattunut. Viime syksynä tilasimme yli 25 vuotta toimineen talotuulettimen tilalle uuden. Laitteen piti olla hyvä, olihan se sentään suomalainen merkkituote. Puolen vuoden päästä talotuuletin alkoi toimia kuin Turun funikulaari: välillä se hurahti käyntiin ja sitten taas hiljeni. Nyt olemme odottaneet takuukorjausta pari kuukautta, koska talotehdas oli lähettänyt osat korjausfirmalle, mutta ne olivat päätyneet väärälle paikkakunnalle.
Heinäkuussa kävimme huonekaluliikkeessä valitsemassa uuden sohvan. Oli lomakausi ja suomalaiselta huonekalutehtaalta porukka lomilla. Sohva tuli vihdoin lokakuussa, mutta eihän sille voinut istua. Sohvan runko oli taipunut ja kangas irvisteli. Sohva lähti saman tien takaisin tehtaalle, mutta lasku siitä tuli heti seuraavalla viikolla. Onneksi saimme lykättyä sen maksua.
En väitäkään, että meillä media-alalla ollaan yhtään parempia. Kun 80-luvun puolivälissä aloittelin toimittajan töitä opintojen sivussa, yhtään juttua ei julkaistu ennen kuin se oli käynyt toimitussihteerin seulan läpi ja oikolukija tehnyt siihen korjaukset. Nyt kun painan julkaise-nappia, juttu on 10 sekunnissa verkossa ja muutaman tunnin päästä paperilla. Toimituksissa ei ehditä enää tarkistella riittävästi faktoja ja tonkia asioita. Porukkaa on vähemmän ja töitä enemmän, kun juttujen lisäksi pitäisi päivittää some-tilejä, tehdä videoita ja podcasteja. Työpaineessa juttuihin pujahtaa vääriä nimiä ja lukuja.
Toimittajan mokan voi korjata helposti oikaisulla, mutta kun lääkäri tekee virheen, voi kuolemakin liipata läheltä. Näin kävi läheiselle, joka meni sairaalaan sappikivien poistoon. Sappikivet saatiin pois, mutta kirurgi tukki operaatiossa vahingossa sappitiehyen. Virhe huomattiin vasta, kun potilas oli laihtunut 20 kiloa, muuttunut keltaiseksi ja sairastunut vakavaan tulehdukseen. Tarvittiin viisi operaatiota virheen korjaamiseen ja potilaan pelastamiseen.
Virheet ovat inhimillisiä. Sitä enemmän niitä sattuu, mitä kovempi kiire työpaikoilla on. Meitä työntekijöitä on joka paikassa liian vähän: postissa, sairaalassa, ilmastointifirmassa, mediatalossa ja tehtaalla. Suomessa on työvoimapula ja osaajapula. Kiire ja työpaine näkyvät työn laadussa, valitettavasti. En uskalla edes ajatella, miten suuri työpaine hyvinvointialueiden lääkäreillä ja hoitajilla nyt on.
Toivon, että jouluna meillä on vihdoin toimiva talotuuletin ja ehjä, uusi sohva. Jos ei sittenkään, en tiedä, kehtaanko enää puhua kotimaisuuden puolesta.
Kaiholla muistelen aikaa, kun Kivikasvot vielä lauloivat, että hakkaa päälle Suomen poika, ettei meitä toiset voita. Ja että Sibelius, sauna ja sisu, ne on made in Finland. Meidän suomalaisten englannin kielen taito oli silloin vielä tankeroa, mutta kotimainen työ oli priimaa.
Nyt suomalaisilla on enemmän koulutusta ja tietoa, mutta emme ehdi niitä hyödyntää.
Teija Uitto
Kirjoittaja on päätoimittaja, jolla on aina liian kiire ja siitä huono omatunto.