Suomessa esiintyy noin kolmekymmentä sorsalajia, joista suurin osa pesii meillä kesäisin. Kuutta sorsalajia tavataan syys- ja kevätmuuttoaikaan. Näiden lisäksi Suomessa vierailee säännöllisesti muitakin sorsalajeja. Vierailijoista osa on erilaisia villiintyneitä puistolintuja tai tarhakarkulaisia kuten mandariini- ja morsiosorsia.
Sorsalinnun tunnistaa suorasta, leveästä nokasta. Sen sisäpinnalla on säleikkömäinen hetularakenne, ja nokkaa kutsutaan siivilänokaksi. Nokan avulla ne siivilöivät vedestä planktonia ja muita pieniä selkärangattomia eliöitä.
Valkuaisainepitoinen eläinravinto onkin merkittävässä roolissa useiden lajien ruokavaliossa. Esimerkiksi lapasorsien ravintotutkimukset ovat osoittaneet, että ne syövät lähes täysin eläinperäistä ravintoa. Muutama prosentti lapasorsien ruokavaliosta koostuu kasvinosista, pääosin pikkulimaskasta ja vesikasvien siemenistä. Haapanalla kasvi- ja eläinravinnon suhteet ovat toisin päin, ja laji on enimmäkseen kasvissyöjä.
Sorsien luokittelu on jatkuvassa myllerryksessä, ja niiden sukulaissuhteet tuntuvat muuttuvan nopeammin kuin asiaan ehtii paneutua. Elintavoiltaan sorsat jaetaan puolisukeltajiin ja kokosukeltajiin.
Puolisukeltajat ruokailevat matalissa rantavesissä. Ne kurottelevat nokallaan ravintoa pohjan tuntumasta samalla, kun eläimen peräpää ponnahtaa veden pinnalle. Nimestään huolimatta puolisukeltajat pystyvät tarpeen tullen sukeltamaan lyhyitä pyrähdyksiä kokonaan veden alle, vaikkapa saalistajan uhatessa.
Kokosukeltajat etsivät ravintoa syvemmistä vesistä. Monet kokosukeltajista ovat pääosin lihansyöjiä. Ne syövät selkärangattomia pieneliöitä, äyriäisiä, sammakoita ja kaloja. Joidenkin kokosukeltajien nokan hetularakenne on enemmänkin hammasmainen rivistö, josta on etua nopealiikkeisiä kaloja pyydystettäessä. Tukkakoskelon, isokoskelon ja uivelon teräväreunaisella nokalla saa tukevan otteen saaliseläimistä.
Talvisin etenkin kokosukeltajien mahdollisuus ruokailuun supistuu, kun vesistöt jäätyvät. Sorsalinnuilla on monia sopeumia kylmää vastaan, ja talvehtimista rajoittaa ensisijaisesti ravinnonsaannin vaikeutuminen. Vaikka aikuiset linnut voivatkin kasvukauden aikana kerätyn vararavinnon turvin paastota joitain aikoja, ovat talvehtijat kuitenkin osin ihmisten lisäruokinnan armoilla.
Sorsalintujen talviruokinta herättää paljon tunteita puolesta ja vastaan. Mikäli lintuja ruokitaan, on niiden ruokavalio kuitenkin huomioitava, jotta vääränlaisella ruokinnalla ei pahenneta eläinten vointia.