Laitilan kirjastossa on esillä 30 kuvataiteilija Rauno Luttisen taideteosta, lähinnä muotokuvia tutuista ihmisistä Laitilasta, Pyhärannasta ja Uudestakaupungista. Nopeasti seiniltä tunnistaa muun muassa Laitilan kaupunginjohtaja Lauri Katteluksen , yrittäjä Rami Aarikan , Uudenkaupungin henkilöstösihteeri Nina Wennerström-Hämäläisen sekä monta muuta vakkasuomalaista.
Luttinen pyrkii saamaan muotokuvissa esiin ihmisen sisimmän.
– Esimerkiksi Rami Aarikka on rento tyyppi ja sitä hän on myös muotokuvassa.
Luttiselle on tärkeää, että muotokuva on ihmistä kunnioittava, silti taiteilija voi nähdä ihmisen eri valossa kuin kohde itse. Muotokuvan julkistaminen on jännittävä hetki, kun malli näkee valmiin teoksen.
– Mutta ihan kaveri olen vielä kaikkien kanssa, hän vitsailee.
– Joskus joku on sanonut muotokuvasta, että sehän on aivan kuin valokuva. Se ei taiteilijasta tunnu hyvältä.
Luttisen muotokuvat ovat ekspressiivisiä, hyvin ilmaisuvoimaisia. Niissä on väriä, voimaa ja tunnetta.
– Ekspressiivinen-sana tulee latinan expressiosta. Laitilan murteella se olisi prässätä ittestäs ulos, taide tulee siis sydämestä, hän toteaa.
Hän itse arvostaa Edvard Munchia, Yrjö Saarista sekä Rafael Wardia , joka teki presidentti Tarja Halosen muotokuvan.
Luttisen tie kuvataiteilijaksi ei ollut viivasuora. Jo nuorena hän nautti piirtämisestä. Kun Turun klassisessa lukiossa penkkareihin piti tehdä opettajista kuvia, Luttista pyydettiin tekemään ne. Hänellä oli viehtymystä kuvataiteisiin, mutta hän lähti silti opiskelemaan historiaa.
Taide astui uudestaan kuvaan, kun hän oli Sampo-konsernissa sisäisten palvelujen päällikkönä ja hänen vastuullaan oli maamme suurimpiin kuulunut, yli 5 000 teoksen taidekokoelma. Professori Erik Berg oli Sampo-konsernin taidetoimikunnan ulkopuolinen asiantuntija ja hän huomasi Luttisen taiteellisuuden.
– Piirsin yhden nimipäiväkortin ja pian maalasinkin Sammon johtajia, hän hymähtää.
Berg innosti Luttista taiteen tielle, kuten myös hänen poikaansa Sami Luttista, josta tuli kuitenkin oopperalaulaja.
Kirjailija Erno Paasilinna on todennut, että itse oppineet ovat oppineita, muut opetettuja. Tämä sitaatti on miellyttänyt Luttista.
– Kesso, valkoinen väri, on hyvä. Sillä saa kaikki synnit anteeksi. Sitä päälle, niin voi aloittaa uudestaan, hän kuvailee työtekniikkaansa. Luttinen käyttää akryylivärejä, koska öljyvärien kuivuminen kestää hänestä liian pitkään.
Kuvataiteilijalle kaikki keinot ovat luvallisia. Luttinen kertoo, miten esimerkiksi Edvard Munch vei teoksiaan vesisateeseen, ettei niistä tulisi liian kauniita.
Muotokuvien maalauksessa Luttinen kertoo etsivänsä ihmisen kasvoilta ”tavaramerkkiä”, jokaisessa on jokin persoonallinen piirre. Erityisen tärkeää ovat mittasuhteet.
Laitilan kirjaston näyttelyssä on myös uusia teoksia, esimerkiksi Katteluksen muotokuva. Luttinen kertoo, miten hän kohtasi kaupunginjohtajassa sukulaissielun, kun myös Kattelus maalaa.
– Siksi halusin hänen muotokuvaansa mukaan myös yhden Katteluksen maalauksen.
Jukka Alkiota Luttinen ei juuri tuntenut ennen muotokuvan maalaamista.
– Sen lisäksi, että Alkio on huumorintajuinen mies, hän on perehtynyt syvällisesti kuvataiteeseen ja kerännyt arvokkaan taidekokoelman. Kävimme hänen kanssaan mielenkiintoisia keskusteluja.
Näyttelyssä on myös taiteilijan omakuva sekä maalaukset hänen lapsistaan, oopperalaulaja Sami Luttisesta , graafinen suunnittelija Sauli Luttisesta sekä oopperalaulaja Essi Luttisesta . Vaikka taiteilija itse olisi tyytyväinen teokseen, perheen kesken siitä löytyy aina jotain huomautettavaa. Kuten yleensä, myös Luttisten perheessä, lapset kasvattavat vanhempiensa kärsivällisyyttä ja huumorintajua.
Rauno Luttisen taidenäyttely on esillä Laitilan kirjastossa lokakuun loppuun.
Fakta
Yliopistouralta taiteilijaksi
Rauno Luttinen aloitti työuransa Åbo Akademin ja Turun yliopiston historiantutkijana ja -opettajana.
Sampo-konsernissa Luttinen toimi sisäisten palvelujen päällikkönä ja taidetoimikunnan puheenjohtajana 1977–2002.
Luttinen siirtyi päätoimiseksi kuvataiteilijaksi vuonna 2002 ja ryhtyi vaimonsa Eevan kanssa johtamaan Pyhärannassa toimivaa konsertti- ja taideyhdistys Hantla ry:tä.
Hantla on järjestänyt vuosittain klassisen ja kevyen musiikin konsertteja sekä kuvataidenäyttelyjä Hannulan vanhassa talonpoikaismiljöössä.