Lounais-Suomen poliisilaitoksella ja myös Uudenkaupungin poliisiasemalla on tänä vuonna koettu muutoksia. Loimaa ja Uusikaupunki kuuluvat samaan yleispoliisiasemaan. Komisario Jutta Sainio toimii sekä Loimaan että Uudenkaupungin päällystöesimiehenä ja sen lisäksi molemmilla asemilla on ryhmänjohtajat ja vararyhmänjohtajat.
Lounais-Suomen poliisin alueella yleispoliisiasemiksi ovat muuttuneet Uudenkaupungin ja Loimaan lisäksi Kankaanpään, Kokemäen, Paraisten ja Kemiönsaaren paikallispoliisiasemat. Toimintamallia testataan kokeilujaksona vuoden 2024 loppuun, minkä jälkeen poliisilaitos päättää toiminnan jatkosta.
– Tavoite on, että niin isoilla kuin myös pienillä poliisiasemilla pidetään yllä yhdenvertaisia poliisipalveluja, Sainio sanoo.
Suurin muutos on Jutta Sainion mukaan se, että asemalla ei ole enää erillistä rikostorjunnan yksikköä tai valvonta- ja hälytyssektorin toimijoita.
– Olemme asemalla yksi ryhmä, ja jokaisella on sama toimenkuva. Jokainen toimii kenttätyössä ja suorittaa myös rikostutkintaa.
Uudistuksessa vaativimpien rikosasioiden esitutkinta siirtyi isommille poliisiasemille ja sen vuoksi uudistuksen ajatellaan mahdollistavan alueiden valvonnan parantamisen.
– On tehokasta, että partio, joka hälytyskeskuksen tehtävälle lähtee, hoitaa sen hälytyskeskuksen antaman tehtävän ja heillä on myös taidot hoitaa rikostutkinta aina mahdollisesti esitutkinnan päätökseen saakka.
– Tämä laajentaa myös jokaisen poliisin ammattitaitoa.
Sainio toivoo kansalaisilta valppautta. Poliisille voi kertoa huolettavista asioista – ja pitääkin kertoa.
– Emme esimerkiksi voi tutkia polkupyörävarkautta, josta emme ole saaneet rikosilmoitusta.
Valppautta hän toivoo erityisesti lasten ja nuorten suhteen ja liikenteessä.
– Että jokainen keskittyisi liikenteessä aina siihen tilanteeseen mikä on käsillä. Että huomio olisi kanssaliikkujissa ja omassa tekemisessä, olit liikenteessä sitten pyörällä, skuutilla, autolla tai vaikka mönkkärillä.
– Sen tekstiviestin, puhelun tai minkä tahansa kontaktin ulkomaailmaan kerkiää ottamaan sitten, kun ollaan turvallisesti perillä.
Taajama-alueiden ylinopeudet ovat myös esimerkki asenteiden korjaamisen tarpeellisuudesta.
– Olemme tottuneet siihen, että elämme kiireellisessä arjessa ja on työn lisäksi paljon tehtäviä, joita on suoritettava. On harrastuksiin kiirettä, on lasten kerhotoimintoihin kiirettä. Minusta tuntuu, että kiire jää himpun verran päälle myös liikennekäyttäytymisessä.
Hän pitää Ely-keskuksen ja kaupunkien ylläpitämiä nopeusnäyttötauluja hyvinä kiinnittämään käyttäytymiseemme huomiota. Ne näyttävät hymynaamaa sopivaa nopeutta ajaville ja surunaamaa ylinopeutta ajaville, ja naamat herättävät pohtimaan omaa käytöstä.
– Eihän kenestäkään tunnu hyvältä, jos hänelle ei hymyillä.
Maailma on muuttunut paljon.
– Kaikki se, mitä on saatavilla, on se sitten materiaa tai sosiaalista mediaa, on tehnyt meistä aika paljon rohkeampia ja jokseenkin myös kokeilevaisempia, Jutta Sainio pohtii.
Se saattaa etenkin lapsilla ja nuorilla näyttäytyä jonkinlaisena uhkarohkeutena – testataan omia rajoja ja yhteiskunnan rajoja ja jopa omassa perheessä opetettuja rajoja.
– Olisi hyvä puhua enemmän siitä, mikä on oikein ja mikä väärin ja nimenomaan siitä, mihin teot saattavat johtaa.
Niillä saattaa olla seurauksia esimerkiksi työpaikan ja opiskelupaikan haussa ja toisen omaisuuden vahingoittamisesta voi joutua maksamaan korvauksia.