– Isä opetti riukuaidan rakentamisen meille pojille. Sota-aikana taito olikin minulle tarpeen, kun kaikki isoveljet olivat rintamalla. Olen siis rakentanut riukuaitoja jo yli 80 vuotta, Teuvo Jokila laski.
Ennen riukuaitoja rakennettiin karjaa varten. Aidan tuli olla niin tiivis, että myös pienet karitsat pysyivät sen takana.
Tällä viikolla Kalannin Tammistossa, Mattilan tilalla rakennettiin riukuaitaa ihan muista syistä.
– Haluan erityisesti ylläpitää tätä vanhaa käsityötaitoa. Toisaalta riukuaita kuuluu tämän vanhan maatilan perinnemaisemaan, kertoi Mattilan tilan omistaja Pentti Siivonen.
Samalla paikalla onkin ollut riukuaita, mutta se piti jo huonokuntoisena purkaa pois.
– Riukuaita kestää noin 20–25 vuotta. Aidasta pettää joko pystytolpat tai sidokset, jolloin aita painuu hitaasti kasaan. Vanhasta, nyt puretusta aidasta oli kuitenkin mahdollista säästää ja käyttää uudelleen osa pitkistä riukupuista, Siivonen selvitti.
Riukuaitatalkoisiin osallistui Teuvo Jokilan ja Pentti Siivosen lisäksi myös Matti Puukki, Simo Lemmetti ja Teijo Sirniö. Heistä Matti Puukki tunnusti rakentavansa riukuaitaa ensimmäistä kertaa elämässään.
– Olen koko ikäni haaveillut siitä, että pääsisin joskus näkemään, miten perinteinen riukuaita syntyy ja tässä sitä nyt ollaan.
– Tämä vaatii sekä taitoa että käsivoimia, etenkin, kun kaikki tehdään vain muutaman perustyökalun avulla, kuvaili Puukki.
Matti Puukki totesikin, että vanhan perinteisen käsityömenetelmän opetteleminen on saanut hänet jälleen ajattelemaan ja arvostamaan menneitä sukupolvia ja heidän laajaa käytännön osaamistaan.
Riukuaidan perinteinen rakennusmateriaali on aina ollut kuusi.
– Olen nähnyt myös haapapuusta rakennetun riukuaidan, mutta se on lajissaan harvinaisuus, kertoi Simo Lemmetti.
Noin ranteen paksuisista, karsituista kuusenrungoista rakennetaan ensin kaksi riviä pystytolppia, joiden väliin riukupuut pujotetaan ja sidotaan.
– Riuku tehdään halkaisemalla sopiva kuusenrunko pituussuuntaan käsin, vain kirvestä apuna käyttäen. Tämä työvaihe on se kaikkein hitain. Toki sopivien kuusten löytämiseen menee oma aikansa, Pentti Siivonen kertoi.
Tarvittavalle korkeudelle tolppien väliin tehdään sidoksia, joiden avulla riu’ut ja koko rakennelma pysyy kasassa. Sidokseen käytetään nuorta, ohutta ja mahdollisimman oksatonta kuusta. Kuusesta poistetaan kaikki oksat, latvaosaa lukuun ottamatta. Tämän jälkeen puu revitään halki pituussuuntaan. Tämä työvaihe vaatii sekä käsivoimia että oikeaa tekniikkaa.
– Tämä riippuu myös vuodenajasta. Keväällä puu on paljon notkeampaa. Ja myös pitkien riukupuiden halkaisu onnistuu parhaiten kevättalvella, opasti Teuvo Jokila.
Oksankohdissa sidoksen tekijä joutuu käyttämään joskus apunaan myös puukkoa tai kirvestä.
– Tarvittavan sidoksen minimipituus on noin 70–80 senttimetriä. Latvuksen muutama vihreä oksatupsu auttaa siinä, että sidonta pysyy paremmin kiinni, kuvaili Simo Lemmetti.
Neljänkymmenen aitametrin rakentamiseen miesviisikko arveli kuluvan aikaa yhden työpäivän verran. Mutta lopputulos siis kestänee seuraavat parikymmentä vuotta. Tosin sidoksia on jossain vaiheessa uusittava.
– Joku korvaa nämä puusidokset rautalangalla, mutta ei se sitten enää ole se perinteinen riukuaita, pohti Lemmetti.
