Oli aika, jolloin Suomi kuvasti hyvinvointia. Edelleen olemme maailman onnellisin valtio, mutta minkä mittarin mukaan? Jokin aika sitten Suomeen valittiin uusi hallitus, jonka päämääränä tuntuu olevan pienituloisilta ja elämäänsä vasta aloittavilta ryöstäminen sekä maahanmuuttajien elämän hankaloittaminen.
Haaveilen omasta talosta, perheestä ja merkityksellisen työn tekemisestä. Haaveilen myös mielekkäästä arjesta, taloudellisesta mielenrauhasta ja vapaudesta matkustaa sekä nähdä maailmaa. Pahoin pelkään, että osa haaveistani ei joko toteudu ollenkaan tai on työn ja tuskan takana. Olen nuori sairaanhoitaja-kätilöopiskelija, ja kumppanini on maahanmuuttaja. Tulevaisuus ei juuri näytä stressittömältä tai taloudellista mielenrauhaa sisältävältä.
Koen, että minun pitäisi olla innoissani tulevasta. Olen juuri aloittanut opinnot ja minulla on elämä edessä. Saan viettää vapaa-aikani minusta välittävien ihmisten seurassa. Asun maassa, jossa kaikkein räikeimpiä ihmisoikeusrikkomuksia ei tapahdu. Usein olen kuitenkin huolissani tulevasta.
Tiedämme, että liian moni nuori ei voi hyvin. Luulin, että yhteiskunnan tavoitteena oli parantaa heidän tilaansa eikä tehdä siitä vielä huonompaa. Taloudellinen ahdistus on todellista, mikäli pappa inte betalar ja nuori on yksin tai kumppaninsa kanssa vastuussa elämisen korkeista kustannuksista.
Opintotuki ja mahdollinen asumistuki eivät todella kata tarpeeksi, kun jo vuokrasta ja ruokakuluista tulee helposti yli 700 €/kk. Lisätään tähän vielä välttämättömien huonekalujen ja tavaroiden hankinta, mahdolliset bussiliput tai oman auton kulut, sähkö, vesi, terveydenhoitomaksut ja vakuutukset sekä opinnoissa tarvittavat koulukirjat ja muut opintoihin liittyvät menot.
Tässä listauksessa ei ole huomioitu mitään henkistä hyvinvointia edistävää, kuten harrastuksia tai vapaa-ajan nautintoja, jotka ovat ikään katsomatta kaikille tärkeitä asioita. Mikäli nuorella ei ole säästöjä, ainoat vaihtoehdot ovat opintolainan nostaminen, tai toinen työ opintojen ohella. Opiskelu on kuitenkin jo opiskelijan työtä, ja vaatii todella paljon aikaa sekä jaksamista. Työn tekeminen opintojen ohella voi romahduttaa jaksamisen ja vaikuttaa opintoihin negatiivisesti.
Itse olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että olen säästänyt ahkerasti koko nuoruuteni. On kuitenkin karua katsoa säästöjen hupenevan ruokakauppaan ja vuokraan, kun niillä piti alkuperäisen suunnitelman mukaan ostaa ensiasunto.
Nykyisen hallituksen ja maailman tilanteen vuoksi liian monia uhkaa tulevaisuus ahdistuneena pennin venyttäjänä. Yhä useamman on pakko turvautua lainoihin, tai uuvuttavaan työmäärään. Elämän ei kuuluisi olla yhtä pettymysten suota. Uskon, että Suomi pystyy parempaan. Nuoret ovat tulevaisuus, mutta mitä hyötyä on nuorista, joista ei ole mitään jäljellä?
Jasmin Jussila
opiskelija