Galleria-Taidelainaamo Horisontissa ollaan lokakuussa sekä pinnalla että pinnan alla. Kuukauden taiteilija Valto Vaalikivi käsitti, että teeman voi käsittää monella tavalla ja kutsui mukaan kollegoitaan.
Alkujaan Vaalikivi haki inspiraatiota katselemalla rakkohauruja eli rakkolevää. Hän yritti löytää hauruista säännöllisiä kuvioita, mutta totesi sen pian mahdottomaksi.
– Hain niistä alvaraaltomaisia muotokieliä, Vaalikivi kertoo.
Meri antaa hänelle paljon ja hän toivoisi, että muillakin olisi edes hetki aikaa pohtia meren tilaa.
– Olen 50 vuotta seurannut meren tilaa Seksmiilarin reunalla. Tämä on pieni kannanotto, että kannattaa kiinnittää huomiota meren tilaan.
Rakkohauruista ajatus johti pinnan alle ja Vaalikivi muisti, että Heli Sammalistolla oli aikoinaan näyttely nimeltä Pinnan alla. Tästä tuli lokakuun näyttelyn nimeksi Pinnalla – pinnan alla .
Samaan näyttelyyn sopi hyvin Sammaliston hukkuneita putsaarelaisia esittävä teos, jonka taiteilija aloitti jo vuonna 2000 päivittäen sitä tähän päivään.
Meren muisti -teoksessa on pienissä muovipusseissa vettä, jonka alta paljastuu kasvoja. Pussit ovat telineiden päällä, joiden voi nähdä muodostavan merellä uiskentelevan joutsenparven sivulta katsoessa.
Osassa kasvot näkyvät selvästi, osassa ei.
– Tummat pussit kuvaavat meren saastumista. Meri ei ole kirkasta enää missään, Sammalisto muistuttaa.
Näyttely kaipasi vielä lisää, joten Vaalikivi kutsui Hiltu Sallisen mukaan.
– Hiltun työt tuovat myös ympäristöongelmaa esille, Vaalikivi sanoo.
Samalla hän huomasi, että pinnalla voidaan tarkoittaa muutakin kuin vettä, jolloin Esko Lappalaisen teos sai paikkansa seinällä. Myös Juhani Vuorisalmen avaruusolio on saanut ympärilleen pinnan, jonka alta se nousee.
– En osannut ajatella, että miten laaja käsite se on, Vaalikivi kuvailee teemaa.
Vaalikiven tuoreiden maalausten joukossa on muutama vanhempi teos.
– Ne olivat Kalannissa varastossa. Olen nimennyt ne uudelleen, mutta jättänyt vanhan nimen esille.
Vaalikiven töissä uutta ovat valkoiset raidat, joita hän kokeili ensin luonnoksissa. Hänellä onkin koneella talletettuna satoja luonnoksia, joita on skannannut paperilta.
Vaalikivi ei sano olevansa tunneperäinen taiteilija.
– Minulla on taideteoria pohjalla ja taidefilosofia mukana.
Siitä huolimatta yli 30 vuotta opettajana työskennellyt Vaalikivi on aina tykännyt kokeilla uusia asioita taiteessa. Maailman tapahtumia seuraamalla Vaalikivi on aina saanut uusia ideoita, joita on halunnut heti kokeilla.
– Vallitsevana on ollut ajatus, että on kaava ja järjestys, joita koetan saada yhteen sovitettua, äärimmäisen yksinkertaiseen muotoon pyrkivä Vaalikivi sanoo.
Luonne vaikuttaa myös tekotapaan.
– Minulla on usein 3–4 työtä yhtä aikaa kesken. Öljyvärien kanssa pitää olla rauhallinen ja kärsivällinen, mitä en ole. Akryylivärit eivät sopineet minulle. Ne voivat kuivua toisenlaisiksi mitä olin ajatellut.
Gallerian pienemmässä huoneessa on lokakuussa esillä Jódís Maria Rannveigardóttirin maalauksia. Hän esiintyy myös avajaisissa torstaina soittaen selloa.
Juhani Vuorisalmi on huomannut, että nuoremman polven taiteilijoiden näkökulma on usein raju ja nuorten silmissä maailma näyttää jopa toivottomalta. Teokset poikkeavatkin melko paljon vanhemman polven taiteilijoiden töistä.
22-vuotiaan Rannveigardóttirin maalauksia on ollut Horisontissa esillä ennenkin.
Pinnalla – pinnan alla -näyttely sekä Jódís Maria Rannveigardóttirin teokset ovat esillä Horisontissa 3.–28.10.
