Kevään eduskuntavaalien yhteydessä puhuttiin siitä, ketä kannattaisi äänestää, ettei ainakaan joku muu pääsisi vallankahvaan. Niissä vaaleissa taktisen äänestyksen onnistumisesta voi olla montaa mieltä, mutta presidentinvaaleissa suomalaiset ovat ainakin aiemmin osanneet taktikoida.
Kykeneekö nyt iso kansanosa keskittämään äänensä tietylle taholle, ettei ainakaan joku toinen taho pääsisi Mäntyniemeen? Tuskinpa. Ehdokkaissa on niin monta liki samasta muotista puristettua henkilöä, että äänet jakautuvat väistämättä. Tässä vaiheessa voinee jo turvallisesti sanoa, että helmikuussa matka jatkuu toiselle kierrokselle.
Se, kuinka tiukka toisesta kierroksesta tulee, riippuu siitä, ketkä sinne päätyvät. Tällä hetkellä ennakkosuosikkeina presidenttikisassa ovat kolmatta kertaa tehtävää havitteleva Pekka Haavisto (vihr.) ja ensimmäistä kertaa kyseistä pestiä toivova Alexander Stubb (kok.).
Tähän mennessä pääpuolueiden presidenttiehdokkuutensa varmistaneet henkilöt lähtevät vaalityöhön melko erilaisista asetelmista. Eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho (ps.), kansanedustaja Haavisto sekä puolueidensa puheenjohtajat Li Andersson (vas.), Harry Harkimo (Liike Nyt) ja Sari Essayah (kd.) saavat liki päivittäin ilmaista huomiota toiminnalleen, kun media suoltaa uutisia eduskuntatalosta.
Toisin on italialaisen yliopiston professorilla ja johtajalla Stubbilla, Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehnillä (kesk.) ja Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltolalla (sit.), jotka ovat joutuneet ottamaan vapaata töistään hoitaakseen presidenttiehdokkuuteen liittyviä tehtäviä. Heitä ei myöskään käytetä mediassa enää oman alansa asiantuntijahaastateltavina, koska vaalikaranteeni lähestyy.
Rehn ja Aaltola ovat kuitenkin antaneet jo useampia parisuhdehaastatteluita eri lehtiin, joten huomiota haetaan siten kuin sitä on mahdollista saada. Vaalikampanjointiin on valjastettu myös lemmikit, julkkistukijat ja sopivasti julkaistut kirjat.
SDP ei ole vielä asettanut omaa presidenttiehdokastaan, mutta mukaan pyydetty EU-komissaari Jutta Urpilainen vahvistanee ehdokkuutensa marraskuussa. Silloin hän tosin lähtee kisaan takamatkalta muiden ehdokkaiden jo vahvistaessa asemiaan. Hän ikään kuin lähtee mukaan maratoniin, mutta muut ovat juosseet jo useampia kierroksia.
Valitsijayhdistyksen kautta ehdokkuutta tavoittelevat Aaltola, Haavisto, Rehn ja viidettä kertaa käytettävissä oleva Paavo Väyrynen (kesk.). Rehnillä, Aaltolalla ja Haavistolla on jo tarvittavat allekirjoitukset kasassa.
Joissakin keskusteluissa on myös väläytelty sitä, että Venäjän uhan jatkuvasti kasvaessa Suomen presidentiksi pitäisi nousta henkilö, joka on käynyt armeijan, jotta hänellä olisi tarpeeksi natsoja toimiakseen armeijan ylipäällikkönä. Se karsisi tämän presidenttikisan ehdokkaat vain kouralliseen, koska mukana on myös armeijaa käymättömiä, siviilipalvelusmiehiä ja armeijasta vapautettu. Joka tapauksessa vaaleilla ratkaistaan se, komennetaanko Suomessa jatkossa katse vasempaan vai oikeaan päin.
Saapa nähdä, tuleeko Suomen vaaleista yhtä likaiset kuin Yhdysvaltojen presidentinvaaleista. Nähdäänkö räikeää vastakkainasettelua tai jälkiviisastelua? Onko joku liian punainen, sininen tai vihreä? Kaivellaanko vaalipaneeleissa ehdokkaiden aiempia Venäjä-lausuntoja ja Nato-linjauksia? Nostetaanko esille Harkimon oligarkki-yhteydet? Rehnin Rusi-toiminta? Tartutaanko Halla-ahon Scripta-kirjoituksiin? Puututaanko Stubbin aiempaan ylimielisyyteen? Entäpä Haaviston al-Hol-päätöksiin?
Osa ehdokkaista on todennut tehneensä aiemmin virheitä ja pahoitellut niitä, mutta osa seisoo yhä vanhojen lausuntojensa takana. Monella ehdokkaalla on toisaalta niin häikäisevä ansioluettelo, etteivät edes aurinkolasit auta, mutta ansioluetteloiden seasta paistaa myös villi kortti, joka on pitänyt konkreettiset ajatuksensa yhä melko visusti piilossa.
Presidentinvaali on henkilövaali, joten tulevilla vaaliväittelyillä ja -koneilla on suuri merkitys siihen, kuinka ihmiset valitsevat äänestysuurnilla. Vaalien jälkeen käynnistyy joka tapauksessa uudenlainen keskustelu, koska maailmanpoliittinen tilanne vie tulevaa presidenttiä entistä enemmän mukaan päivän politiikkaan.
Edessä on myös todennäköisesti presidentin valtaoikeuksien uusi määrittely, mutta se ainakin on varmaa, että tuleva presidentti saa suurempaa palkkaa kuin Sauli Niinistö, koska niinhän nykyinen hallitus ehti jo linjaamaan.
Katja Kaartinen
toimittaja