Juulia Raivio tekee työkseen podcasteja ulkomaisista rikostapauksista suomeksi, Teemu Saarenpää bloggaa rikoksista englanniksi. Yhdessä he ovat kiertäneet kirjastoissa ja kulttuurikeskuksissa keskustelemassa siitä, mikä todella tapahtuneissa rikoksissa, True Crimessa, kiehtoo.
Raivio on ollut kiinnostunut rikoksista lapsesta saakka. Hän muistaa pyytäneensä joululahjaksi Alibi -lehden vuosikertaa, kun oli vasta kymmenvuotias.
– Ymmärrettävää kyllä, vanhemmat eivät suostuneet. Lopullisesti kiinnostuin rikoksista ja etenkin katoamistapauksista 15-vuotiaana, kun ukkini muistisairas veli katosi hoitokodista. Hänet löydettiin vuoden päästä kuolleena, Raivio kertoi.
Kolmisen vuotta sitten Raivio ryhtyi tekemään podcasteja otsikolla Joku tietää jotain . Tapaukset, joista podcasteissa kerrotaan, ovat ympäri maailman, mutta eivät Suomesta. Tietonsa Raivio etsii julkisista lähteistä, kuten lehtijutuista, joita rikostapauksista on kirjoitettu.
– En kerro suomalaisista rikoksista, sillä haluan suojella uhrien omaisia.
Teemu Saarenpää suuntasi rikosaiheisen Mysteries Crimes Curiosities -bloginsa suoraan ulkomaiselle yleisölle.
– Suomalaiset rikokset ovat maailmalla kiinnostavia, koska siellä niistä ei ole tiedetty, vaikka ne ovat kaikille suomalaisille tuttuja. Jostain amerikkalaisesta sarjamurhaajasta taas on voitu tehdä useita kirjoja ja elokuvia, Saarenpää sanoi.
Miksi sitten rikoksista pitää kertoa ja kuka niistä haluaa tietää? Onko moraalisesti oikein tehdä viihdettä asioista, jotka ovat aiheuttaneet joillekin kärsimystä?
– Tästä keskustellaan paljon. Yksi näkökulma on se, että esimerkiksi selvittämättömissä katoamistapauksissa voi olla hyödyllistä tuoda asia taas julkisuuteen. Perimmäinen toive on se, että kun joku varmasti tietää jotain, hän avaisi suunsa ja kertoisi.
Raivion mukaan True Crimeä kuluttavat etenkin naiset. Syynä voi olla se, että rikosohjelmat ovat turvallinen tapa lähestyä pelottavaa aihetta, kurkistaa elämän pimeälle puolelle.
– On ihan hyväksyttävää, että rikokset kiinnostavat. Eikä tämä ilmiö ole mitenkään uusi, genre on ollut aina olemassa. Varmasti jo muinaisilla iltanuotioilla on kerrottu traagisista kuolemantapauksista ja myöhemmin lehdissä on kirjoitettu rikoksista varsin laajasti ja yksityiskohtaisesti.
Yksi kiinnostuksen herättäjä voi olla myös ihmisen oma pimeä puoli. Kuinka helposti kenestä tahansa voisi tulla vaikka murhaaja?
– Elämässä ei ole sillä tavalla oikeudenmukaisuutta, että hyville ihmisille kävisi aina hyvin ja huonoille huonosti, Saarenpää sanoi.
Keskustelutilaisuus kulttuurikeskus Crusellissa oli osa Turun kaupunginkirjaston vastuulla olevaa alueellista kehittämistehtävää, jonka tarkoituksena on tukea ja kehittää tapahtumatoimintaa Varsinais-Suomen ja Satakunnan kirjastoissa.
Pirkko Varjo