Saariston asiat ja ihmiset kiinnostavat, sillä merellisessä illassa oli viime aikojen ennätysyleisö, miltei kaksisataa kuulijaa.
Avomeren partaalla sijaitsevan Tevaluodon nimi on jo kiinnostava. Saaren alkuperäinen nimi oli Lökö, mikä tarkoittaa ruohosipulia kasvavaa saarta.
– Nimi muuttui 1700-luvun jälkipuoliskolla, kun saaren asukkaat onnistuivat kaatamaan hirven saaren pohjoisosassa. Siitä innostuneena saarelle annettiin nimi Tevaluoto. Teva on vanha suomalainen ja virolainen hirveä tai peuraa tarkoittava sana.
– Nimi Lökö siirtyi salmen yli Yletynkariin ja se vääntyi vähitellen muotoon Lyökki. Ruvettiin puhumaan Lyökin kylästä ja Lyökin luotsiasemasta, Jaakko Lindström kertoi.
Saari kuului aikanaan Tuorlahden kartanon omistukseen ja ennen vakituista asutusta se oli Kukaisten ja Ylötynkarin kyläläisten lehmien laidunmaana.
– Aamu- ja iltalypsylle tultiin paateilla Lypsihaminaan, suojaisaan satamapaikkaan saaren itärannalla, hän kertoi.
Saarelle asettui asukkaita pysyvästi jo 1600-luvun puolivälissä. Merenpinta oli silloin noin kolme metriä nykyistä korkeammalla ja saari oli kallioinen ja lähes puuton.
Sinikka Ilvessalon sukututkimuksen mukaan ensimmäiset asukkaat olivat torppari Simon Hansson ja hänen puolisonsa Carin sekä poikansa Johan . Heidät on merkitty Tevaluodon asukkaiksi vuosina 1656–1666.
Jaakko Lindströmin isovanhemmat Ida ja Emil Mattsson olivat kotoisin Ahvenanmaalta Brändön Jurmosta. Molempien suvuissa oli kalastajia ja luotseja, kuten monissa muissakin tevaluotolaisissa suvuissa.
– Kun Emil nimitettiin luotsiksi Lyökkiin, perhe muutti ensin Lyökin edustan Peteluotoon ja vuonna 1912 Tevaluotoon. Perheen isä kuoli jo 54-vuotiaana ja sitä ennen oli jo kolme perheen lapsista menehtynyt kurkkumätään. Ida-äiti jäi yksin kuuden lapsen kanssa, Jaakko Lindström kertoi.
Lasten lähdettyä maailmalle Ida-mummu muutti 1930-luvun lopulla Naantaliin, jossa Jaakon isä oli luotsina.
– Hän kaipasi kuitenkin Tevaluotoon ja perheemme vanhimpana lapsena pääsin aina kesäisin hänen kanssaan saareen. Mummu kertoi mielellään minulle vanhoja tarinoita ja kirjoitin niitä muistiin. Myöhemmin syntyi sitten ajatus kirjoittaa niistä ja Tevaluodosta kirja, Jaakko Lindströn muisteli.
Kirja on saanut suuren suosion ja siitä on otettu jo kolme painosta ja neljäs on suunnitteilla.
Jaakko kertoo kysyneensä 1950-luvun alkupuolella mummultaan, mikä on vaikeinta elämässä ja miten hän oli selvinnyt siitä. Mummu vastasi: Ihmisen ei pidä jäädä surun sumuun. Sinun tulee tietää, että elämä on oikeastaan jännittävä seikkailu eikä ihminen koskaan tiedä, mitä kaunista ja suloista tulee vähitellen vastaan, ehkä jo huomenna.
Yksi legendaarisista tevaluotolaisista oli Rudolf ”Ruuto” Lindström . Hänestä riittää monenlaisia tarinoita. Yksi kertoo – tässä lyhennettynä – Tevaluodon lotosta.
Ruuton vieraiksi oli saareen saapunut 1970-luvulla KOP:n Uudenkaupungin konttorin johtaja ja turkulainen tarkastaja. Pankinjohtajalla oli lottolappuja mukanaan ja ne kiinnitettiin ladon seinään, johon Ruuto täräytti niitä kohti haulikolla. Lapuista löytyi kuusi selvää lävistystä eli oikea määrä silloiseen lottokuponkiin.
Pankinjohtajan tehtäväksi tuli toimittaa kuponki eteenpäin ja mahdollinen voitto sovittiin jaettavan kolmeen osaan. Myöhemmin Ruuto kuuli, että voitto oli tullut ja kun summan suuruus selvisi Ruutolle, hän hankki rahoilla uuden veneen ja osuuden kaupunkitalosta.
”Verkk-kaver” kirjoitti vuonna 1979 runon kotisaarellaan kuolleen Ruuton muistoksi. Tässä pieni osa siitä:
Kerra Sä sanosi ite,
ett Su elämäs o
ku yks verkkpaatt meres
sen tahris Sä osasi olla,
se ol syntymäst saakk Sull veres.
Matti Jussila
