Tilanne on perin poikkeuksellinen. Poikkeuksellinen on keskustelun synnyttänyt syykin. EU:n komissiohan on esittänyt silakan kalastuksen kieltämistä ensi vuonna Pohjanlahdella ja Itämerellä. Se ei ole onneksi lopullinen päätös, vaan kalastuskiintiöistä päättää lopullisesti EU:n ministerineuvosto parin viikon päästä.
Kotimassa eduskunnan suuri valiokunta muodosti Suomen virallisen kannan viime torstaina. Sen mukaan ehdotus kalastuskiellosta on suhteeton. Valiokunta piti erittäin tärkeänä, että hallitus jatkaa aktiivisia neuvotteluja silakan kalastusmahdollisuuksien turvaamiseksi.
Valiokunta korosti sitä, että Kansainvälisen merentutkimusneuvoston mukaan silakan kalastuksen kieltämiselle ei ole perusteita. Sillä olisi vakavia kielteisiä vaikutuksia sosiaalisesti ja taloudellisesti sekä Suomen huoltovarmuuden ja Itämeren tilan kannalta.
Tämän kirjoituksen otsikko ”Uuttakaupunkia ei olisi ilman silakkaa” on kala-alan kokeneen uusikaupunkilaisen asiantuntijan Esa Lahtisen perusteltu näkemys aiheeseen ”Silakan merkitys Uudellekaupungille ennen ja nyt”. Hän puhui siitä merihistorian perinnepiirissä viime torstaina.
Esa Lahtinen perusteli monien historiallisten tosiasioiden ja esimerkkien avulla, miten suuri ja suorastaan korvaamaton merkitys silakalla on ollut vuosisatoja Uudellekaupungille ja uusikaupunkilaisille.
Silakka oli jo varhain keskeisen tärkeää ravintoa erityisesti rannikon asukkaille. Muita merkittäviä elämisen takaajia olivat ruis, ohra ja nauris, jonka myöhemmin korvasi peruna.
Silakka ja myös muut kalat ovat pelastaneet kansaa sekä nälänhätien että sotien aikana. Näin myös viimeksi varsinkin jatkosodan vuosina. Vanha sanonta todistaakin, että kun maa antaa niukasti, meri antaa runsaasti.
Silakasta ja muusta kalasta muodostui aikanaan myös tärkeä vientituote Uudellekaupungille ja muulle Vakka-Suomelle. Kalaa vietiin Itämeren piirissä lähinnä kuivattuna ja suolattuna. Se kuljetettiin tiinuihin suljettuna suolaliuoksessa. Erilaisten puuastioiden valmistuksesta kehittyi tällä alueella merkittävä elinkeino, jossa sovellettiin nykytermein sanottuna sekä sarjatuotantoa että erikoistumista. Sen myötä puuastioita vietiin ulkomaille valtavia määriä. Niin kehittyi myös kauppa ja merenkulku.
Suomen valtio asetti muutama vuosi sitten tavoitteeksi viisinkertaistaa silakan käyttö ruokakalana.
Uudessakaupungissa myös kalanjalostuksella on pitkät perinteet ja Kalaset Oy vastasi nyt tähänkin haasteeseen ja aloitti silakan jalostuksen. Esa Lahtinen kertoi, että he hankkivat koneita silakan fileeraamiseen ja myös kalan nahan poistamiseen. Nahaton silakka on osoittautunut oivalliseksi raaka-aineeksi kalapuikoille. Pääosin vakkasuomalaisesta silakasta valmistetuille kalapuikoille onkin löytynyt runsasta kysyntää sairaaloissa, kouluissa ja päiväkodeissa ja tietenkin myös kodeissa.
Parhaillaan käytävässä silakkakeskustelussa on Esa Lahtisen mukaan levitetty valitettavasti myös väärää tietoa. Yksi on se, että suuri osa kalastetusta silakasta menisi turkiseläinten rehuksi. Se ei hänen mukaansa pidä paikkaansa, oikea luku on alle kymmenen prosenttia ja siitäkin suuri osa on perkuujätettä. Kirjolohen ruuaksi silakkaa käytetään kalajauhona, mutta se osuus palautuu ravintokäyttöön.
Kansainvälisen merentutkimusneuvoston mielestä Pohjanlahden silakkaa voitaisiin siis kalastaa edelleen vähän pienemmillä kiintiöillä. EU:n komission esitys täyskiellosta perustuu ministeriön virkamiehen mukaan epäjohdonmukaisiin oikeudellisiin tulkintoihin, ei tieteelliseen tietoon.
Silakan kalastuksen täyskielto olisi Esa Lahtisen mielestä erittäin haitallista sekä koko suomalaiselle kalastukselle ja kalanjalostukselle että kansanterveydelle, kun kalan syönti väistämättä vähenisi.
– Mahdollisen ruokakriisin puhjetessa maailmalla tilannetta kulisseissa seuraava ikiaikainen ja lojaali ystävämme silakka on tarpeen vaatiessa valmis ottamaan jälleen etulinjavastuun, Esa Lahtinen korosti.
Matti Jussila
päätoimittaja, emeritus