
Paljon ovat ajat muuttuneet siitä, kun Uudessakaupungissa pelattiin golfia vielä Ruokolan asuinalueen viherpuistikossa. Kaupungin golfseura Uudenkaupungin Golfklubi vietti syyskuun alussa 40-vuotismerkkipäiviään. Varsinaiset juhlat järjestettiin jo elokuun puolella omalla kotikentällä, jonka valmistuminen aikoinaan oli merkittävä kehitysloikka kaupungin golfkulttuurissa.
Ennen klubia Uudessakaupungissa ei ollut minkäänlaista golftoimintaa, vaan laji tuli kaupunkiin ulkopuolisten tuomana.
– Koskivaaran Paavo toi tavallaan golfin kaupunkiin. Vuonna 1983 oli lopulta seuran perustamiskokous, jonka avulla toimintaa alkoi pyörittämään reilu kymmenkunta henkilöä, 35 vuotta seurassa mukana ollut Rauno Hietamäki muistelee.
Toiminta alkoi Ruokolasta, jonne Koskivaara oli saanut järjestetyksi ihan kunnon viheriöt. Erilaisia kursseja järjestettiin siellä vuoteen 1988 asti.
– Oma poikani oli silloin 12-vuotias ja ajattelin golfin olevan tulevaisuuden laji, joten menimme kokeilemaan ja jäin itse lajiin koukkuun, Hietamäki naurahtaa.
Toinen pitkäaikainen jäsen Hannele Kuntsi-Aalto muistelee, että serkku kannusti häntä aikoinaan harrastamaan golfia. Sekä Hietamäki ja Kuntsi-Aalto asuivat silloinkin Ruokolassa, niin lajia oli helppo lähteä kokeilemaan.
– Liikunta sekä peliporukassa vaihtuvat ihmiset olivat silloin ja ovat edelleenkin lajin hienoja puolia. Uusista pelikavereista oppii paljon ja onnistumiset ruokkivat kehittymistä, Kuntsi-Aalto kertoo.
Innostuneita golfharrastajia harmitti se, että Ruokolan kenttä oli suhteellisen pieni. Toiveissa oli saada kunnollinen kenttä kaupunkiin. Lopulta Ykskoivuun valmistui vuonna 1988 harjoitusalue.
– Pelasimme ennen paljon muiden paikkakuntien kentillä esimerkiksi Raumalla, Wiurilassa ja Salossa, Kuntsi-Aalto muistelee.
Lopulta kenttä rakennettiin talkoovoimin nykyiselle paikalleen 1990-luvun alkupuolella. Aluksi valmistui Par3-kenttä ja siitä kenttää alettiin vuosivuodelta kehittämään pääsääntöisesti talkoovoimin.
– Silloin aloitimme erilaisten koulutustapahtumien järjestämisen esimerkiksi sääntöiltoja ja etikettikursseja. Nykyiset klubin toimikunnatkin saivat silloin alkunsa, Hietamäki sanoo.
Kaikesta toiminnasta pystyi päättelemään, että golfkulttuuri kukoisti Uudessakaupungissa klubin alkuaikoina.
– Kaikenlainen toiminta tehtiin yhdessä. Talkootyöllä oli iso rooli siinä, Kuntsi-Aalto huomauttaa.
Oheisharjoittelua varten rakennettiin myös talviharjoittelumahdollisuus autotehtaan hallille sekä hotelli Aquariukseen simulaattori. Autotehtaan tuki oli merkittävä ensimmäisinä vuosina, mikä auttoi luomaan hyviä olosuhteita.
– Heidän avullaan saimme muun muassa ensimmäisen klubitalon, joka toimi vapaa-ajan parakkina, Hietamäki lisää.
Lopulta 2000-luvun alussa kenttä laajeni 9-reikäiseksi ja vuonna 2007 nykyiseksi 18-reiän kentäksi. Klubitila on vaihtunut sairaalan rakennuksen alakerrasta nykyiseen tilaansa ja huoltorakennuskin saatiin tehdyksi.
Sekä Hietamäki että Kuntsi-Aalto pitävät Golfklubia vetreänä nelikymppisenä, jossa on koettu monia elämyksellisiä hetkiä holareista (hole in one) lähtien.
– Sosiaalisuus lajissa on erittäin vahva. Ihan kuka vain voi lähteä pelipariksi oli kyseessä sitten nuorempi tai vanhempi. Tasoitusjärjestelmä mahdollistaa kilpailut eritasoisten kanssa, Hietamäki toteaa.
Ansiomerkkijäsenet toiminnan juurina
Uudenkaupungin Golfklubin toimitusjohtaja Henri Hilpinen kuvailee 40-vuotiasta vireäksi seuraksi, joka pyrkii kehittymään eteenpäin.
– Senioritoiminta on pitkään ollut tukijalkana meillä. Vapaaehtoistyö toiminnassa ja kilpailujen järjestämisissä elää vahvasti mukana, Hilpinen kertoo.
Tulevaisuuden haasteina seuralla on jäsenistön ikääntyminen eli toiveissa olisi saada nuorempia golffareita mukaan toimintaan.
– Tärkeä urheiluseura ollaan kaupungissa ja liikutetaan isoa osaa kaupungin väestöstä, huomauttaa noin 650 jäsenen seuran toimitusjohtaja.
Elokuun lopulla seuran jäsenet viettivät merkkipäiväjuhlia, jossa ensin pelattiin juhlakilpailu ja sitten ilta vietettiin klubilla hyvän ruoan parissa. Juhlissa jaettiin ansiomerkkejä kymmenille seura-aktiiveille, jotka ovat tehneet merkityksellistä työtä seuran eteen.
– Jokainen merkin saanut on ansainnut sen. Vapaaehtoistyö on tärkeässä roolissa ja ilman sitä ei seura pyörisi, Hilpinen sanoo.