Viime viikolla tuli tosiaan uutinen, että legendaariset simpukat poistuvat kahden vuoden kuluessa maanteiltä. Muutos on iso ja aika historiallinen, sillä onhan kyseinen huoltoasemaketju ollut Suomessa jo yli 110 vuotta. Ja maailmanlaajuisestikin ketju on varmasti yksi tunnetuimmista huoltamobrändeistä.
Shellit muuttuvat energiakonserni St1:sen väreihin ja heidän myynti- ja verkostojohtaja totesi eräässä haastattelussa, että ”joillekin ihmisille se voi aiheuttaa pientä hämmennystä”. No voin sanoa omalta kohdaltani, että alkujärkytys on kova.
Miksi tällaiselle 26-vuotiaalle jonkun huoltamoketjun lähtö Suomesta on järkytys? No tarkennuksena voidaan toki sanoa, että järkytys on ehkä vähän liioiteltu sana, ettei nyt ihan ihmeellisyyksiä minustakaan luulla. Lapsuudesta lähtien automatkoilla minua on kiinnostanut tutkia ympärillä olevaa ympäristöä ja etenkin erilaisia logoja. Legendan mukaan jostain laatikon pohjalta löytyy kotivideo, jossa selitän tärkeimmät maamerkit, vaakunat ja huoltoasemat kasitien varrelta Laitilasta Turkuun. Mahtaako moni vielä aikuinenkaan muistaa kyseisen matkan maamerkkejä?
Huoltoasemia nyt on teiden varsilla aika paljon ja vielä 2000-luvun alussa niitä oli enemmän. Vielä kirjavampi oli ketjujen määrä. Niitä oli pikkupoikana mukava tuijotella, etenkin torneja. Bensan hintoja ei silloin vielä seurattu, vaan katse kiinnittyi nimenomaan logoon.
Shellin punakeltainen simpukkalogo on aina ollut se lempilogo ketjujen joukosta. Ehkä ne värit ovat sellaisia olleet, mitkä ovat iskeneet. Uudessakaupungissa oli vielä lapsuudessani ihan kunnon huoltoasema eikä pelkkä kylmäasema, mutta Laitilan suuntaan lähdettäessä valoristeyksen huoltoasema oli aina näkemisen arvoinen. Muistan sellaisenkin rutiinin Tampereen suuntaan lähdettäessä, että piti aina pysähtyä Laitilaan ja käydä myymälän sisällä noutamassa esite Suomen kaikista huoltoasemista. Jotta voisi bongata matkan varrella lisää asemia.
Huoltoasemabongarit ovat käsite samalla lailla kuin vaikka laiva- tai junabongarit. Sosiaalisessa mediassa heillä on omat ryhmänsä, jossa jaetaan vanhoja kuvia erilaisista huoltoasemista sekä muistellaan vanhoja valtateiden pysähdyspaikkoja. Varmasti myöskin harmitellaan tätä uutista.
Omakohtainen, todellinen bongausurakka, sijoittui vuoden 2007 perheen Euroopan matkalle, jossa kännyköiden selaamisen sijasta kädessä oli laskuri, jolla laskin jokaisen matkan varrella nähdyn huoltoaseman. Reilun 7 000 kilometrin matkalla huoltoasemia taisi kertyä yli 700. Tähänkin voisi humoristisesti todeta, että silloin kuin minä olin nuori, niin lapset katsoivat ulos maisemia ja huoltoasemia eikä kännyköitä.
Uudessakaupungissa Shell on aloittanut nykyisellä paikalla vuonna 1959 ja oli aikoinaan kaupungin kolmas varsinainen huoltoasema. Onhan sekin paikallista kaupunkikuvahistoriaa, kun Shell-kyltit joskus lähitulevaisuudessa poistuvat Ruokolanjärven rannalta.
Eero Siivonen
toimittaja