Sukututkimus ei ehkä ole ominta alaani, koska olen kärsimätön, enkä jaksa kiinnostua kovin pitkäjänteisistä projekteista. Onneksi sukututkimukseen käyttämäni ohjelma huomauttaa myös epäjohdonmukaisuuksista. Ja niitähän muuten löytyy, kuten se, että joku on mennyt naimisiin ennen syntymäänsä tai toinen on haudattu ennen kuolemaansa.
Puolustuksekseni on sanottava, että suurin osa epäjohdonmukaisuuksista on jonkun toisen kynästä, mutta samat virheet toistuvat muilta lainatuissa tiedoissa myös minun seinälläni.
Paljastetaan nyt sen verran, että olen syntynyt Uudessakaupungissa ja asunut ylioppilaaksi saakka täällä. Sen jälkeen vietin yli kymmenen vuotta tuolla isommalla kylällä, mutta se ei nyt ehkä ole tarinan pääpointti, vaan se, että juureni ovat muualta. Kuten sukunimestäni voi päätellä, en ole millään tavalla sukua kaupungin vanhoille kauppias- ja laivanvarustajasuvuille, joten en ole syntymäpaikastani huolimatta ”oikea uusikaupunkilainen”.
Oletko kuullut sanonnan, että savolaisen kanssa puhuessa vastuu jää kuulijalle? No, tämä pitää kohdallani puoliksi paikkaansa, koska olen toiselta puolelta täysin savolainen. Saman järven ja maakunnan pitäjistä on näköjään haettu puolisoita satoja vuosia taaksepäin.
Toiselta puolelta sukua pitäisi löytyä Karjalan lisäksi myös norjalaisia juuria ja sen puolen sukunimikin on kirjoitettu ainakin sen kymmenellä eri tavalla, joista osa kuulostaa enemmän norjalaiselta kuin toiset. Jännästi sukunimeen on liitetty C- ja D-kirjaimia sekä aksenttimerkkejä.
Löytyypä olohuoneestani saman suvun puolelta tullut Ameriikan arkkukin, mutta sitä, keneltä arkku on sukuun tullut, ei kukaan muista, eikä rapakon takaa löytyvät etäiset sukujuuretkaan tuo asiaan lisää tietoutta. Ainakaan vielä.
Vuosisatoja taaksepäin selatessa löytyy kauniita ja nykymittapuulla erikoisia nimiä, vai miltä sinun korvaasi kuulostavat esimerkiksi nimet Brita, Cassia, Sisilia, Beata, Tekla, Akuliina tai Ottoliina? Toki sukupuista löytyy myös kymmeniä naisia, jotka ovat nimeltään Maria, Helena, Hilda, Helmi ja Anna. Miehistä kerta toisensa jälkeen toistuvat Fredrik, Matti, Antti, Pekka, Ivan ja Mikko kaikkine muunnoksineen.
Nimilistoja selatessa huomasin, että aikoinaan Pekka, Pietari, Peter ja Petter tarkoittavat samaa nimeä. Myös Paavo, Paulus ja Påhl, Antti, Andrea ja Anders, tai Mikko, Mikkel ja Mihail tai Fredrik, Reeti ja Rietu tarkoittavat todennäköisesti samaa. Ja eipä kai niiden nimien miettimiseenkään ennen muinoin kovin paljon aikaa ja tupakkaa käytetty, vai miltä kuulostavat alenevassa polvessa annetut Peter Matsson, Matti Peterinpoika, Antti Matinpoika ja Pekka Andersinpoika. Muutamaa sukupolvea myöhemmin pojat ja tyttäret on jo pudotettu nimistä pois ja sukunimiä alkaa löytyä aiempaa enemmän.
Ammateiksi on merkitty esimerkiksi talollinen, nimismies, renki, myymälän pitäjä, kylänmies, lampuri, palvelija, kirkkoherra, räätäli, piika, vaimo tai leski. Kuinka ihmeessä jotkut löytävät suvuistaan monennen polven ranskalaisia aatelisia tai vaikkapa noitavainoissa hukutettuja? Minä en ainakaan ole löytänyt. Vielä.
Mitä kauemmas sukulinjoja seuraa, sen harvemmalla naisella on omaa ammattia, vaan he ovat yksinkertaisesti tyttäriä tai vaimoja. En tosin tiedä, olisiko äiti muutamassa tapauksessa osuvampi ilmaisu, sillä yhdellä äiti-vaimolla näyttäisi olevan jopa 21 jälkeläistä. Muutama sata vuotta sitten lapsikuolleisuus oli suurta, joten vain kourallinen lapsista kasvoi aikuisiksi.
Kuolinsyyn kohdalle on saatettu merkata heikkous, vesipöhö, yskä, pistos, hampaiden puhkeaminen, hermokuume, vatsatauti, ahdistus, isorokko, espanjantauti tai kurkkumätä. Nuoria miehiä on myös kuollut rintamalla, vankileirillä tai kadonnut sotaan jouduttuaan.
Sukututkimusta tehdessä nälkä kasvaa syödessä ja voin harmikseni todeta, että pelkkä nimi, syntymä- ja kuolinaika sekä syntymä- ja kuolinpaikka eivät riitä ollenkaan kasvavan uteliaisuuteni ruokkimiseksi. Nyt löydetyistä tiedoista ei vielä paljastu sitä, minkälaisia suuria tarinoita tai arjen tyhjänpäiväisyyksiä satojen eri ihmisten kohtaloihin liittyykään.
Katja Kaartinen
toimittaja