Seija-Riitta Hänninen työskenteli Valmet Automotiven tehtaalla Uudessakaupungissa viime kevääseen asti. Hän oli kuvitellut jatkavansa autotehtaalla töissä eläkepäiviin asti.
Keväällä 2023 yhtiö ilmoitti vähentävänsä autotehtaalta noin 900 työntekijää. Näistä noin puolet oli lomautuksia, loput irtisanomisia.
Hänninen oli työskennellyt autotehtaalla kahdeksan vuotta hitsaamossa ja viimeiset pari vuotta kokoonpanon ja sisäisen logistiikan HSE-operaattorina. Hän viihtyi työssä hyvin. Työporukka ja pomot olivat mukavia.
– Olihan se ensin järkytys, kun minut irtisanottiin. Päätin kuitenkin heti laittaa ansioluettelon, LinkedIn-tilin, muut some-tilit kuntoon ja otan yhteyttä TE-toimistoon.
Hänninen lähti heti työnhakuun, mutta mietti myös, että hän voisi lähteä koulutukseen. Hän oli valmistunut nuorena 80-luvun alkupuolella kauppaopistosta. Sen jälkeen hän oli työskennellyt kaupallisella alalla ja asiakaspalvelussa.
– Sen vuoksi mietin, että voisin hankkia vaikka hygieniapassin ja yrittää sitten töihin johonkin kahvilaan.
Kesällä hän haki muutamaa työpaikkaa, mutta ne eivät johtaneet työllistymiseen. Syksyn kynnyksellä hän haki TE-toimiston kautta Rasekon Vähittäiskaupan palvelutiskillä toimiminen -työllisyyskoulutukseen. Koulutus alkoi syyskuun alussa ja kestää kaikkiaan kolme kuukautta.
– Se on ollut hyvin innostavaa. Opettajat ovat mukavia ja meitä aikuisopiskelijoita on muitakin. Osa jatkaa opintoja pitemmälle. Minulle tämä kolme kuukautta on sopiva aika, kun toivon pääseväni nopeasti takaisin työelämään. Ei tämänikäisenä voi kovin paljon enää odotella, hän hymähtää.
Koulutus on muuttunut vuosien aikana melkoisesti. Hänniselle oli yllätys, että kaikki oppikirjat ovat siirtyneet nettiin. Ruokareseptitkin haetaan eKampuksesta. Elämänkokemuksesta hän kokee olevan hyötyä.
– Minusta tuntuu, että olen motivoituneempi opiskelija kuin useimmat nuoret. Aikuisena ymmärtää, miten opiskelussa saatavia tietoja voi hyödyntää.
Rasekon koulutus on käytännön läheistä. Kaksi päivää on teoriaa, kolme päivää työharjoittelua, aluksi oppilaitoksen omassa ruokalassa, myymälässä ja ravintolassa. Varsinainen työharjoittelu alkaa marraskuussa.
– Laitoin Facebookiin, että nyt pitäisi löytää työharjoittelupaikka ja sain aika pian viestin, että tuletko tänne meille, Seija-Riitta Hänninen kertoo. Työnhaku oli helppoa sosiaalisen verkoston ansiosta.
Hänninen on tohkeissaan, että pääsee heti koulutusta vastaavaan työhön. Hän menee työharjoitteluun marketin palvelutiskille Naantaliin.
– Työmatka on vähän pitkä. Ne talviajot vähän jännittävät.
Matkat ovat muutenkin olleet hiukan hankalia. Hänninen aikoi kulkea bussilla Uudestakaupungista Raisioon opiskelemaan, mutta huomasi pian, että se ei kannata. Työttömyyskorvauksen oheen maksettava matkakorvaus oli pienempi kuin bussilipun hinta yhteen suuntaan. Aamuisin bussilla olisi päässyt Raisioon, mutta illansuussa linja-autoa olisi pitänyt odottaa 1,5 tuntia.
– Niinpä olen kulkenut matkat omalla autolla.
Hänninen toivoo, että koulutuksen päätyttyä löytää työpaikan omasta kotikaupungistaan.
– Olen kaikelle avoin. Voin mennä kauppaan, kahvilaan tai mihin tahansa töihin. Asenteesta työllistyminen ei ainakaan jää kiinni.
Hän on varautunut myös siihen, että palkka jää pienemmäksi kuin mitä hän ansaitsi autotehtaalla. Se ei häntä haittaa, kun asunto on jo maksettu, eikä kotona asu enää lapsia.
Eniten häntä jännittää, kohtaako hän ikärasismia.
– Hain yhtä työpaikkaa. Täytin ne vaatimukset, jotka työpaikkailmoituksessa oli lueteltu. En saanut mitään vastausta hakemukseeni, mutta paikka oli auki taas seuraavalla viikolla. Kyllä mieleen hiipi ajatus, että ikäänkö se työpaikan saanti tyssäsi, hän myöntää.
Seija-Riitta Hännisen ikää on päältä päin vaikea arvioida. Energinen, puhelias ja iloinen ihminen vaikuttaa ikäistään nuoremmalta ja eläkeikäänkin on vielä vuosia.
