Yritin puolustella sota-ajan puutteellisella ravinnolla ja sotaleskiäitini köyhyydellä. Täti kuitenkin kutsui minut 100-vuotispäivilleen. Mutta kuten tunnettua, ei naisiin voi luottaa, hän kuoli puoli vuotta ennen satavuotissyntymäpäiväänsä.
Mieleeni jäi kuitenkin muisto hänestä ja hänen kertomansa tarina isoisästäni, joka kuului olleen iso ja vahva. Kapinan aikana olivat punikit kiertäneet talo talolta hevosia takavarikoimassa.
Isoisä oli nähnyt heidän tulevan ja sanonut veljelleen: ”Vie hevoset takalaitumelle!” Ja punikkien saapuessa hän oli vastannut näiden vaatimukseen hevosista: ”Ne ovat laitumella.” ”Ne haetaan sieltä!”, vastasi agitaattori, porukan vetäjä. ”Jos ei ny haettais, renkejä tarvitaan kapinan jälkeenkin”, vastasi vaarini.
Kapinoitsijoiden joukossa oli isoisälle tuttuja miehiä ja joukon mieliala muuttui, kun nämä totesivat isoisäni reiluksi isännäksi, eikä muualta kotoisin ollut agitaattori saanut tukea taakseen. Hevoset säilyivät ja talo jatkoi tavallaan.
Valdemar Takaperko