Lahden kansakoulun opettaja Maija Martinkari oli toimittanut käsin kirjoitettuna kerholehden ”Ilmapuntari”. Yhteistyössä tässä olivat olleet Aino Paavola, Lauri Paavola, August Valo ja Jukka Martinkari, joka oli Maijan poika.
Lainaan Martinkarin kirjoitusta, joka on päivätty keskiviikkona, helmikuun 20. päivänä 1946:
”On kulunut kolmatta vuosikymmentä siitä, kun tämä lehti ”Ilmapuntari” ilmestyi. Vuodet ovat vierineet. Sen ajan nuoriso on varttunut – heistä on tullut n.s. keski-ikäisiä. Useat sen ajan nuorisoseuran jäsenistä ja tämän lehden toimittajista ovat nyt emäntiä tai isäntiä, osa on siirtynyt ajan rajan tuolle puolelle.
Seuran toiminta oli ”Ilmapuntarin” aikoihin hyvin ripeätä ja innostunutta. Kerhon oma lehti ilmestyi säännöllisesti kerhoiltoihin. Se oli monipuolinen, sisältäen runoja, kertomuksia, huumoria ja pikku välähdyksiä kerholaisista ja yhteisistä kerhoilloista.
Paljon on ehtinyt tapahtua nykyisenkin nuorisoseuramme toiminnassa. Kansamme kohtalon vuodet 1939–1944 ovat senkin toimintaan syvästi vaikuttaneet. Nuorisoseurat kautta koko armaan isiemme maan ovat sodan ankarissa kourissa kamppaillessaan menettäneet parhainta voimaansa kalliin vapautemme lunnaiksi.
Sanoin parhainta, sillä eikö niin ole ajatellessamme vaikkapa vain oman seuramme menetystä. Nimet sellaiset kuin Erkki Yli-Pirilä ja Jalo Jussi tuovat mieleemme miesten parhaat, kotiseutuaan rakastavat, kaikelle hyvälle alttiit ja velvollisuudentuntoiset kansalaiset.
Emmekö tuntisi nuorisoseuratoiminnassammekin heidän poismenonsa jättämää menetystä. Heidän, samoin kuin niin monen seuramme entisen jäsenen sankarikuoleman muisto kannustakoon meitä kutakin pyrkimään elämässämme oikeata ja ylevää päämäärää kohti.
Sodan vitsauksesta olemme vapautuneet. Kansamme elää yhä edelleen vaikeita aikoja. Taloudelliset huolet painavat raskaina ja monenlaiset vaarat uhkaavat kansallista kehitystämme. Erikoisesti nuorisomme sieluista kamppailevat huvittelu ja nautinnon sekä toiselta puolen jalojen aatteiden virrat.
Nuorisoseuratoiminta eri muodoissaan tahtoisi omalta osaltaan saada nuoret tajuamaan, että vain terveen ja oikein ajattelevan nuorison on tulevaisuus. Jospa me opintokerholaiset täällä omalla kotiseudullamme saisimme nuoret yhä enemmän harrastamaan hyviä rientoja ja voisimme omalta kohdaltamme olla pieninä valon soihtuina opastaessamme tovereitammekin yhä lukuisimmin osallistumaan nuorisoseuramme toimintaan.”
Maija Martinkari oli Kalannin Nuorisoseuran toiminnassa keskeinen henkilö.
Kauno Pietilä
Kalanti