Illan muistelut keskittyivät luonnollisesti lokalahtelaisten kokemuksiin ja Lokalahteen liittyviin tapahtumiin.
Tilaisuus toi vahvasti mieleeni myös omat kokemukseni kanssakäymisestä Iken kanssa vuosikymmenien varrelta. Sallittakoon niistäkin tässä kertoa. Itse asiassa ensimmäinen kokemukseni Ilkka Kanervasta on yli puolen vuosisadan takaa.
Uudenkaupungin yhteislyseon juhlasalissa – siis siinä, jota ei enää ole – vietettiin Suomen itsenäisyyden 50-vuotisjuhlaa ja lukiolainen Ilkka Kanerva oli pääosassa tilaisuuden toteutuksessa. Hieno esitys jäi nuoren keskikoululaisen mieleen vahvasti.
Yhteiskunnallisessa toiminnassa tulin tapaamaan Iken ensimmäisen kerran Teiniliiton liittokokouksessa Turussa vuonna 1970. Olin siellä täkäläisen teinikunnan edustajana ja Ike oli ehdolla liiton puheenjohtajaksi. Hänen esiintymisensä oli vakuuttavaa, vaikka hän hävisikin äänestyksessä Erkki Liikaselle. Seuraava näkyvä esiintyminen, jota myös sain olla todistamassa, oli vuotta myöhemmin Vaasassa, jossa Ike valittiin Kokoomuksen Nuorten liiton puheenjohtajaksi.
Vuosikymmenien varrella kanssakäymistä Ilkka Kanervan kanssa oli monissa merkeissä: kunnallispolitiikassa, työssä, Crusell-valtuuskunnassa ja paljossa muussa.
Työn osalta oli koskettavaa ja rohkaisevaa, että Ike tuli tukemaan pyytämättä lehteä ja sen päätoimittajaa tilanteessa, jossa painostusta ja uhkailua tuli eri tahoilta. Se ei hevin unohdu. Sanottakoon tässä yhteydessä toimittajan kokemuksena myös se, mitä Markku Heikkiläkin kirjassaan korostaa: Ilkka Kanerva ei koskaan – toisin kuin moni muu päättäjä – yrittänyt vaikuttaa siihen, mitä lehti hänestä tai asioista kirjoitti.
Viimeisiä yhteydenottoja oli muutama vuosi sitten, kun Ilkka Kanerva esiintyi television ajankohtaisohjelmassa tuttuun tapaansa vakuuttavasti ja pätevästi. Lähetin hänelle tekstiviestin ja yllättäen hän vastasi välittömästi: ”Kiitos kaveri”. Tässä yhteydessä on syytä korostaa, että Ikellä oli Markku Heikkilänkin mukaan vähintään kymmenentuhatta kaveria.
Nuo sanat ovat tulleet monesti mieleen vuosien varrella ja haluan osoittaa ne tässä takaisin Ikelle. Hän ansaitsee puolen vuosisadan aktiivisesta ja tuloksellisesta toiminnastaan Lokalahden, Uudenkaupungin, Vakka-Suomen, Varsinais-Suomen ja koko maan hyväksi valtavan isot kiitokset.
Viimeisen kannustavan viestin lähetin Ikelle hänen sairautensa loppuvaiheessa. Siihen hän ei enää jaksanut vastata.
Tämäkään häntä ei tietenkään tavoita, mutta sanottakoon se silti: ”Kiitos kaikesta kaveri”.
Markku Heikkilä haastatteli kirjaansa varten myös presidentti Sauli Niinistöä. Hän kysyi presidentiltä, mitä tämä ajatteli Ilkka Kanervan mahdollisesta presidenttiehdokkuudesta. Sauli Niinistön vastauksen ydinkohta oli tämä: ”mulla on nyt moneen kertaan käynyt mielessä, että olisipa Ike vielä hengissä”.
Sitä samaa tiedän kovin monien muidenkin ajatelleen kaikenlaisten asioiden yhteydessä.
Matti Jussila
päätoimittaja, emeritus