– Vanhemmat sanoivat, että pitää tehdä oman hevosen eteen töitä. Poimin sitten mustikoita ja puolukoita, välillä otsalampun valossa, kun syksy oli pitkällä, kertaa nyt 19-vuotias Peppiina Kaupinsalo hetkeä ennen ensimmäisen oman hevosen ostoa.
Peppiina on ratsastanut pienestä lapsesta lähtien ratsastuskoulussa ja hänellä on ollut vuokrahevonenkin. Silti hän ei arvannut, että koskaan tulisi saamaan omaa hevosta.
– Vanhempani eivät ole hevosihmisiä, ja äiti vähän pelkääkin hevosia. Ajattelin, ettei tule olemaan omaa, kun vanhemmat eivät ymmärrä.
Estekilpailut olivat tulleet Wasaborgin tallin ponien kanssa tutuiksi. Ratsastuksenopettaja Laura Heino vinkkasi erään pieleen menneen estekilpailun jälkeen, että olisi yksi poni myynnissä.
– Innostuin heti, vanhemmat eivät, Peppiina nauraa.
Kuitenkin marjoja poimimalla Peppiina sai vakuutettua vanhempansa siitä, että haluaa oman ponin ja on valmis tekemään sen eteen töitä. Vauhdikas Yen-poni siirtyi Kaupinsalojen omistukseen vuonna 2017.
– Yen opetti esteillä sen, että jokainen este pitää ratsastaa. Vaikka sillä oli vauhtia, niin se saattoi kieltää. Yen myös opetti hevosen omistamisesta paljon. Siitä, miten paljon harrastus vie aikaa ja sen, että tätä haluan harrastaa, Peppiina kertoo.
Yenin kanssa Peppiina pääsi käymään enemmän tallin ulkopuolisissa valmennuksissa ja kilpailuissa, mutta hänen piti suunnitella reissut pitkälti itse.
– Piti itse päättää mihin valmennuksiin ja kisoihin menen, sillä porukat eivät ymmärtäneet niistä mitään.
Ratsukko saavutti yhdessä monta voittoa rataesteiltä. Poni oli Peppiinan mukaan kaikki tai ei mitään -tyyppiä. Jos esterata oli puhdas, vikkelän ponin vauhti riitti usein sijoituksille.
Yen kävi kuitenkin hiljalleen Peppiinalle pieneksi, ja kolmen yhteisen vuoden jälkeen tuli ajankohtaiseksi etsiä ratsuksi isompi hevonen. Laura Heino oli apuna uuden hevosen etsinnässä.
– Kävin koeratsastamassa hevosia, mutta ne eivät olleet sopivia. Sitten tuli Dodosta kuva, se oli hieno musta ori, Peppiina muistelee.
Dodo kävi kotimaassaan Latviassa ostotarkastuksessa ja tuloksia konsultoitiin myös Suomen päässä. Ori myös ruunattiin ennen Suomeen kuljetusta.
– Koronapandemia jylläsi, joten päätös piti tehdä kuvien ja videoiden perusteella. Kyllähän se jännitti, kun ei ollut nähnyt hevosta etukäteen. Toivoin vain, että sieltä tulisi joku järkevä tyyppi, naurahtaa Peppiina.
Vasta 5-vuotias Dodo saapui sateiseen Uuteenkaupunkiin heinäkuussa 2020, luonnollisesti hieman hämillään pitkästä matkasta ja uudesta paikasta. Alussa Peppiinan apuna oli ratsastuksenopettaja Emmi Lehtonen .
– Dodo oli ratsastaessa tosi hidas, eikä se kantanut itseään, mutta eihän sitä ollut paljon ratsastettukaan. Silloin toisinaan mietin, että olisi pitänyt ostaa joku kokeneempi, Peppiina miettii.
Ensimmäinen talvi oli erityisen vaikea, kun Dodo keräsi kylmenevistä päivistä turhan paljon energiaa. Peppiinaa eivät Dodon temput kuitenkaan hetkauttaneet, sillä hänen tasapainonsa oli hyvä.
– Sekin varmasti auttoi, etten usein pudonnut selästä. Ei tarvinnut jännittää tippumista.
Seuraavana vuonna ratsukko haki aluevalmennusrinkiin, jossa he valmentautuvat edelleen. Valmentaja Christine ”Cinna” Procope on sittemmin ollut apuna tavoitteiden ja kilpailujen suunnitteluissa, ja hän oli myös tukena Helsinki International Horse Show´ssa.
Helsinki International Horse Show, eli tutummin HIHS, on Helsingissä vuosittain järjestettävä kansainvälinen ratsastuskilpailutapahtuma. Peppiina ja Dodo kilpailivat nuorille ratsastajille suunnatulla Amateur Tourilla, johon piti kauden aikana hankkia kvaalit, eli riittävät tulokset osallistumiseen.
Kvaalien ollessa kasassa ratsukon piti vielä kilpailla paikasta Ypäjällä järjestetyissä Horse Show´n semifinaaleissa, ennen kuin ovet HIHS´iin avautuivat.
– Tavoite oli päästä HIHS´ssa vain radat läpi, ei ollut mitään odotuksia. Vaikka Dodon kanssa on käyty paljon erilaisissa paikoissa, jäähalli on kisapaikkana todella erilainen, Peppiina kertoo.
Ensimmäisenä kilpailupäivänä Dodo olikin jo verryttelyssä jännittynyt, mutta rata sujui hyvin, vaikka yksi puomi tulikin alas. Toisen päivän osakilpailussa hevonen oli paljon rennompi ja aika riitti osakilpailun voittoon.
– Dodo teki kaiken mitä pyydettiin. Olin tosi ylpeä ja valmentaja Cinna oli myös. Ei ole helppoa voittaa osakilpailua, varsinkin kun oli niin kovia ratsastajia joukossa, Peppiina sanoo iloisena.
Ratsukko saavutti kauden tavoitteet, ja vielä hyvin tuloksin. Tulevaisuuden tavoitteina on nostaa estekorkeutta, mutta Peppiina haaveilee myös jonain päivänä kilpailevansa ulkomailla. Ensi kaudeksi hän etsii myös sponsoreita.
Peppiina opiskelee tällä hetkellä Porissa sosionomiksi, ja pitkän välimatkan vuoksi hevoskuvioitakin piti pohtia. Herkkävatsainen Dodo viihtyy tällä hetkellä hyvin pienellä kotitallilla ja Peppiinalla on apujoukot Uudessakaupungissa.
– Dodoa käy viikoittain ratsastamassa Emmi Lehtonen, ja iskän opetin juoksuttamaan Dodoa liinassa, Peppiina virnistää.
Peppiinan vanhemmat ovatkin olleet tukena ja apuna, vaikkeivat hevosihmisiä suoranaisesti olekaan.
– Iskä on kisoissa ja valmennuksissa kisahoitajana. Tosi usein äitikin on mukana, hän tekee eväät ja tsemppaa. Arvostan sitä suuresti, että vanhemmat auttavat. Onhan se heillekin ollut iso muutos, kun ovat joutuneet ottamaan nyt enemmän vastuuta Dodosta.
Muutto Poriin on ollut Peppiinalle itselleenkin iso muutos, sillä hän on tottunut täyttämään vapaa-aikansa hevosilla. Koulutehtävät ja salilla käynti ovat täyttäneet hevosmaailman jättämää tyhjiötä.
– Piti alkuun miettiä, että mitä normaalit ihmiset oikein tekevät vapaa-ajalla, nauraa Peppiina.
Kallis harrastus on vaatinut mittavien harjoitustuntien lisäksi rahallista panostusta, ja koulun ohella Peppiina on tehnyt paljon keikkatöitä kotihoidossa. Lisäksi hän ratsuttaa Porissa ollessaan muiden hevosia.
– Unelmat voi siis saavuttaa, jos niiden eteen on valmis tekemään töitä, Peppiina päättää.
Sanni Artiola
