Pakolaisavusta

0

Pakolaisavun historiaa tarkasteltaessa voitaisiin mennä vuoteen 1973. Silloin Kalevi Sorsan hallitus päätti ottaa vastaan Chilestä poliittisia pakolaisia. Suomeen heitä tuli silloin alle 200 ja Ruotsiin noin 11 000 pakolaista.

Chilen vallankaappaus ja pakolaisuus olivat osaltaan myös muuttamassa pohjoismaista hyvinvointivaltiota ja ihmisoikeuspolitiikkaa. Sosialismia ajanut presidentti Salvador Allende kuoli silloin.

Suomen linja oli silloin pidättäytyvä. Suomessa nousi silloin vahva Chile-solidaarisuusliike. Chileläisten jälkeen Suomeen saapui 1979 venepakolaisia Vietnamista. Silloin he kaikki olivat oikeita pakolaisia ja oikeasti avun tarpeessa ja suurin osa tuon ajan pakolaisista sopeutui hyvin suomalaiseen yhteiskuntaan.

Mutta 1990-luvulla tilanne alkoi muuttua, tulivat somalit ja turvapaikanhakijoita muista kolmansista maista. Heidän keskuudessa kiersi sana, että Suomesta saa parhaimman sosiaaliturvan. Se aiheutti ryntäyksen tänne ja Suomi maksoi hövelisti kaiken. Suurin osa heistäkin oli niitä, jotka oikeasti eivät tarvinneet turvapaikkaa.

Nyt sitten Venäjä pukkaa oikein urakalla suurin osa nuoria miehiä meille. Rajat olisi pitänyt kaikki sulkea. Oikeuskanslerin päätös täysin käsittämätön, jopa hallituksessakin ihmetellään, miksei kaikkia rajoja voitaisi sulkea.

Kaikki mitä Venäjä lähettää heitä meille, niin pitäisi vaan kylmästi lähettää takasin Venäjän puolelle. Ei Venäjä uhittelusta huolimatta tuskin heitä hankeenkaan jätä, jos huomaavat, että Suomi olisi tiukkana.

Rauno Lehtimäki