Suden jätöksiä kerätään jälleen DNA-tutkimukseen. Tutkimusaika on helmikuun loppuun. DNA-tutkimus paljastaa susista asioita, joita ei saa tietoon muilla menetelmillä.
– DNA:n avulla tunnistetaan jätöksen jättänyt susi ja susireviirin rajat sekä saadaan tietää, elääkö reviirillä susipari vai -lauma, kertoo DNA-näytekeräystä koordinoiva Luonnonvarakeskuksen (Luken) erikoistutkija Mia Valtonen.
Suurpetojen suojelusta ja metsästyksestä on puhuttu viime kuukausina paljon.
– Näinä aikoina yhteisen tietopohjan tärkeys korostuu. Susihavainnot ja DNA-tulokset ovat välttämättömiä, jotta voimme muodostaa luotettavan kuvan Suomen susikannan tilanteesta, Valtonen sanoo.
Näytteitä keräävät vapaaehtoisten lisäksi Luken ja Suomen riistakeskuksen työntekijät. Aiempien vuosien DNA-tulokset on koottu kartalle Luken verkkosivuille.
Kahden viime vuoden tapaan viimetalviset DNA-tulokset on avattu reviireittäin. Koosteen avulla susireviirien asukkaat voivat tarkastella oman alueensa tilannetta.
Koosteessa on esitelty 80 susireviirin tai havaintoalueen DNA-tulokset eri puolilta Suomea. Tulokset esittelevät reviireiltä tunnistetut sudet ja niiden historiaa. Reviireillä selvitettiin myös susien sukulaisuussuhteita.
Koostetta lukiessa on hyvä muistaa, että kyseessä ovat lähes vuoden takaiset DNA-tulokset. Tämän jälkeen susien tilanne on ehtinyt muuttua: pareille on syntynyt pentuja, nuoret sudet ovat lähteneet vaeltamaan ja uusia reviirejä on perustettu.