Tekoäly (AI, Artificial Intelligence) on tullut useammalle tutuksi viimeisten vuosikymmenten aikana, vaikka tekoälyn käsite keksittiin jo 1950-luvulla. Suomenkielinen nimitys tekoäly on hieman harhaanjohtava, sillä kyse ei ole, ainakaan toistaiseksi, älystä. Karkeasti sanottuna tekoäly lukee saatavilla olevaa dataa, ja oppii siitä.
Koneoppiminen on osa tekoälyä, joka mahdollistaa järjestelmien oppimisen datasta ilman nimenomaista ohjelmointia. Koneoppiminen perustuu algoritmeihin, jotka antavat järjestelmälle kyvyn tunnistaa malleja ja tehdä päätöksiä datan perusteella.
Yhdysvaltalaisen OpenAI:n ChatGPT -sovellus julkaistiin viime vuoden marraskuussa, ja se on herättänyt paljon keskustelua muun muassa kouluissa, sillä sovellusta on naurettavan helppo käyttää apuna koulutehtävissä. Turun ammattikorkeakoulussa on jo havahduttu tekoälyn suomiin mahdollisuuksiin. Asiakirjoittamisen kurssilla yksi kurssitehtävä tehtiin ChatGPT:n kanssa yhteistyössä. Tehtävän perimmäisenä ideana oli pohtia minkälaisissa asioissa ChatGPT:sta voisi olla hyötyä, ja minkälaisissa haittaa.
Minulle, 90-luvulla syntyneenä, tietokoneet ja älypuhelimet ovat tulleet vuosien saatossa tutuiksi. Vaikka olenkin vielä juossut valolenkkarit vilkkuen pitkin pihoja ja pusikoita, minulle on ollut luonnollista kasvaa yhdessä teknologian kanssa. Silti Turussakin katuja viilettävät ruokarobotit herättävät edelleen hämmennystä.
On mielenkiintoista huomata, miten hyvää suomen kieltä ChatGPT tuottaa. Olen ollut hyvin skeptinen sen suhteen, sillä esimerkiksi erilaisten asiakaspalvelurobottien on toisinaan edelleen hankala hahmottaa kieltä, ja ne saattavat tuottaa hassuja lauseita.
Vuonna 2019 Vakuutusyhtiö Turvan asiakas oli kysynyt Turvan asiakaspalvelurobotilta, miten ilmoittaa lapsen syntymästä. Botti-Teppo reippaana pahoitteli viestissään sitä, että asiakkaalle oli sattunut vahinko.
Tekoäly on vallannut paikkansa arkipäiväisissä asioissa, kuten älypuhelimissa, verkkosovelluksissa ja jopa kotitalouslaitteissa. Lisäksi tekoäly on tuonut mukanaan kysymyksiä yksityisyydestä ja tietoturvasta. Kun tekoäly käsittelee suuria määriä tietoa, kuinka varmistetaan, että henkilötiedot säilyvät turvassa? Kuka valvoo ja säätelee tekoälyn toimintaa, jotta se palvelee yhteiskuntaa eikä vahingoita sitä?
Nettihuijaukset ovat lisääntyneet, ja jos ne aiemmin oli helppo tunnistaa huonosta kielestä, nyt se on jo vaikeampaa. ChatGPT:n tuottama kieli on sujuvaa, ja se osaa myös keskustella. Uskottavat ja hyvällä suomen kielellä tuotetut huijaukset todennäköisesti lisääntyvät, kun huijarit ottavat enenevissä määrin tekoälyn käyttöönsä. Samalla, kun tekoäly tarjoilee helppoutta ja tuottavuutta, se vaatii meiltä yhä enemmän tarkkaavaisuutta.
Vaikka tekoälyn vaikutukset herättävät kysymyksiä ja haasteita, sillä on myös valtava potentiaali. Se voi auttaa ennustamaan sairauksia terveydenhuollossa, tehostaa liikenteen hallintaa, auttaa ympäristön suojelemisessa ja tarjota älykkäitä ratkaisuja moniin ongelmiin. Ratkaisevaa on, kuinka yhteiskuntamme hyödyntää tekoälyä ja miten se säätelee sen käyttöä. Samalla on tärkeää varmistaa, että tekoälyllä on mahdollisuus tukea ja tehostaa ihmisten elämää, mutta se ei korvaa inhimillistä vuorovaikutusta ja päätöksentekoa.
Tekoäly on tullut yhteiskuntaamme jäädäkseen, ja se on hyväksyttävä. Kehittämällä sitä oikein, voimme hyödyntää sen potentiaalin. Kansantajuisesti ehkä sanoen, tekoäly on hyvä renki, mutta huono isäntä. Tämän kirjoituksen kursivoidut tekstit ovat täysin ChatGPT:n tuottamaa, enkä ole tehnyt niihin muutoksia. Mielenkiintoista, eikö?
Sanni Artiola
opiskelija