Mitä jos kaikesta muustakin toiminnasta tehtäisiin samanlaisia listoja? Olisihan se hauska tietää kuinka monta kertaa on pukenut tänä vuonna puhtaat sukat jalkaan tai lukenut turhanpäiväisen artikkelin julkkiksista, joiden olemassaolosta ei aiemmin tiennyt. Todennäköisesti muutaman vuosikymmenen päästä tämäkin on totta, kun päänsisäinen siru kerää kaiken datan talteen.
Kun tilastotietoa ei ole vielä olemassa, voin vain arvailla kuinka monta kertaa olen tänä vuonna ajatellut, että pitäisi vaihtaa auto uudempaan, vaikka se kymmenen vuotta vanha korealainen toisaalta kulkee edelleen ihan hyvin, eikä vikojakaan ole ihan joka vuosi. Ainakaan suurempia.
Entä kuinka monta kertaa olen aloittanut elokuvan, josta olen jo vartin jälkeen todennut, että voisi sitä käyttää aikansa johonkin järkevämpäänkin, mutta ei halua luovuttaa. Ja saattaahan luvassa olla jokin mielenkiintoinen käänne.
Toisaalta kuinkahan monta kertaa olen löytänyt puhelimestani jotain mielenkiintoisempaa ja kenties ohittanut sen mielenkiintoisen käänteen.
Olen lukenut vuoden aikana varmasti noin 118 kertaa iltapäivälehden horoskoopin ja pohtinut, että tuo nyt ei ainakaan pidä paikkaansa, vaikka tiedän varsin hyvin, että ennustuksen on laatinut joku toimittaja, jolla ei juuri sillä hetkellä ole ollut mitään oikeita töitä. Eilenkin horoskooppi totesi, että ”täydellisyys on oikeastaan tylsää”. Olen ihan samaa mieltä, mutta pitikö sen jotenkin vaikuttaa päivän kulkuuni.
Arviolta noin 47 päivänä olen odottanut töissä, että joku muu saa hommansa tehtyä, että pääsen jatkamaan omia töitäni. Sillä välin olisi tietysti voinut saattaa jonkin oman keskeneräisen puuhan loppuun.
Ehkä noin 14 kertaa olen tervehtinyt kaupassa ihmistä, jonka nimeä en saa päähän, mutta ihan varmasti tunnen hänet jostakin. Tai voi olla, että olen morjestanut jollekin täysin tuntemattomalle monta vuotta kuvitellen tuntevani hänet.
Noin 88 kertaa olen tehnyt sosiaaliseen mediaan päivityksen, joka antaa minusta huomattavasti fiksumman kuvan kuin olen. Todellisuudessa olen laiskotellut koko päivän, mutta muutamalla kuvalla voin luoda vaikutelman, että olisin jatkuvasti liikkeessä.
Ehkä noin 102 kertaa olen ajatellut, että pitäisi harrastaa enemmän liikuntaa, mutta sadetutka näyttää, että seuraavan kolmen tunnin sisällä ehkä sataa ja onkohan pientä nuhaakin tulossa. Kymmenen päivän sääennuste näyttää myös, että ensi viikolla pitää ulkoilla torstaina, kun muina päivinä voi olla liian kylmä, mutta toisaalta ehkä silloin televisiosta tulee hiihtoa.
Myös noin 63 kertaa olen päättänyt, että syön tästä lähtien enemmän marjoja ja hedelmiä, mutta jälleen viikon päästä huomannut, että ostin vain kolme banaania, joista kaksi on edelleen syömättä.
Vähintään joka toinen viikko eli 26 kertaa olen jutellut, että olisi mukavaa tehdä joku ulkomaanreissu muutaman vuoden tauon jälkeen, mutta ei ole aikaa, rahaa tai ketään, jolla olisi aikaa tai rahaa lähteä mukaan.
Noin kymmenen kertaa olen tänä vuonna pohtinut, että mistäköhän aiheesta kirjoittaisin seuraavan kolumnin, mutta vain kerran tai kahdesti olen jättänyt sen aivan viime tippaan ja kirjoittanut jotakin tällaista.
Risto-Matti Kärki
tuottaja