Aito tuki auttoi voittamaan pelot – Kouluympäristö on ahdistanut Suvi Linnashovia ala-asteelta lähtien, mutta nyt hänellä on koulutus ja työpaikka

0
Suvi Linnashovi ihastelee joka aamu maisemia töihin mennessään.

Suvi Linnashovi on hyvä esimerkki siitä, mitä oikeanlainen tuki ja opiskelijan henkilökohtainen huomioiminen voivat saada aikaan. Linnashovi on käynyt elämänsä aikana läpi monenlaisia kriisejä, mutta on vihdoin alkanut päästä niistä yli.

– Olen aina haaveillut enemmästä ja halunnut auttaa, joten oli kuin lottovoitto, kun löysin Sataedun ja erilaisen tavan opiskella. Pääsin välttämään isoimman ahdistuksen laukaisijan eli kouluympäristön. Koska pystyin itse valitsemaan tauot tai mihin aikaan opiskelen, vältin väsymyksen ja turhautumisen, sain aikaa miettiä omaan tahtiini, Linnashovi kertoo muistihoitajan opinnoistaan.

Hän valmistui tänä syksynä Sataedusta vanhustyön erikoisammattitutkintoon ja on samalla työskennellyt Salmen Kartanon palvelukeskuksessa Uudessakaupungissa.

– Tein paljon tehtäviä yövuoron ohella, joka mahdollisti vapaapäivän töistä pysyvän vapaapäivänä myös koulusta eli tämä vahvisti jaksamista, 40-vuotias Linnashovi kertoo.

Koulunkäynti on ollut Linnashoville aina vaikeaa. Mikään kokemus ei jaksanut kannustaa kovinkaan pitkään eteenpäin.

– Mun lapsuus on ollut vaikea. Olen ollut syrjitty sekä koulukiusattu eri syistä aina aikuisiälle. Varsinkin ala-asteella purin pelkoa piirtämällä vihkoihin tai vaikka koepaperiin sekä lintsaamalla eli oppiminen näinä vuosina jäi vähäiseksi.

Ainoa turva löytyi luonnosta.

– Viihdyin siihen aikaan meren äärellä paljon, jossa tunsin olevani turvassa.

Toiselle paikkakunnalle muuton jälkeen tämäkin turva väistyi, kun ei ollut paikkaa, minne paeta. Yläasteella hän yritti todella opiskella, mutta ei saanut opettajilta tukea.

– Lopulta minut sysättiin ”aparipuolelle”, joka laukaisi kiusaamisen uudelleen ja uusien ystävien katoamisen. Tämän jälkeen oppiminen tai kiinnostus kouluun muutenkaan jäi vähälle, kun taas sai pelätä ja oppimateriaali oli ala-astelaiselle tarkoitettua.

Peruskoulun jälkeen Linnashovi yritti pariinkin otteeseen ammattikoulussa, mutta huonot kokemukset jatkuivat. Välillä hän koki olevansa todella yksin ja uskoi jo, ettei edes ansaitse parempaa.

– Tätä vahvisti myös todella huono parisuhde, johon varmaan jämähdin liian moneksi vuodeksi kaiken kokemani takia.

Linnashovi oli jo varma, että hän ei tule koskaan saamaan ammattia tai edes ajokorttia, koska tietyt asiat, kuten koepaperi saavat hänet lukkoon.

Vihdoin löytyi kuitenkin ymmärtäjiä.

– Ensimmäinen pelastaja oli WinNova ja Erja Salomaa , joka huoli minut oppisopimusryhmään suorittamaan loppuja lähihoitajatutkinnostani. Ilman tätä en usko, että olisin saanut tutkintoani valmiiksi. Kiitos myös silloiselle työkaverille, jonka kyydissä pääsin kouluun. Samoihin aikoihin sain ajettua ajokortin, kun löytyi hyvä opettaja, joka ymmärsi paniikkihäiriöni tuomat haasteet, kiitos Suvi Wirtanen , Linnashovi kiittelee.

Ajokortin ja ammatin myötä Linnashovi pääsi vihdoin työelämään. Työpaikalla eli Salmen Kartanolla ymmärrettiin myös, että työntekijän unelmia kannattaa tukea, kun hän päätti jatkaa opintojaan Sataedussa.

– Tällainen opiskelu toki vaatii oman panostuksen lisäksi työpaikan tuen ja minulla on ollut onni se saada Salmen Kartanolta niin esimieheltä kuin asukkailtakin, jotka ovat osallistuneet tehtäviini.

Työpaikka on tukenut myös pienempiä koulutuksia, kuten haavahoitokurssi, saattohoitopassi ja työpaikkaohjaajakoulutus.

Opiskelun jatkaminen aikuisiällä kaiken kokeman jälkeen ei ollut aivan yksinkertaista, mutta vaikeuksista pääsi nyt yli.

– Toki opiskelun alussa vanha arkuus tuli hieman esiin, mutta opettajat olivat todella kannustavia ja tämä oppimistapa vain oli niin minulle sopiva.

Nyt Linnashovi on onnellisempi kuin saattoi kuvitellakaan. Hän uskaltaa jopa unelmoida jostain vielä paremmasta.

– Minulla on elämässä kaksi isoa unelmaa vielä. Olen kaivannut takaisin veden äärelle, joten pieni mökki jonkinlaisen veden ääreltä, mahdollisuudella pitää henkilökohtainen tukeni eli hevoseni muutaman muun eläimen lisäksi omassa pihassa, olisi unelmien täyttymys.

Jopa jatko-opinnot ovat aiemmin koulukäynnistä ahdistuneen naisen mielessä.

– Toivoisin, että joku koulu lähtisi tukemaan myös toimintaterapeutiksi opiskelua tällaiselle erilaiselle ihmiselle. Se olisi unelma-ammatti saavuttaa ja siitä olisi hyötyä niin nykyisessä työpaikassani kuin myös haaveessani eläinavusteisesta hoitotyöstä, Linnashovi unelmoi.

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän