Joulu itsessään tuskin lienee monelle varsinaisen ikävä asia, vaan se, että kyseessä on suurin yksittäinen, jokavuotinen projekti, jonka toteuttaminen vaatii suunnittelua, järjestelmällisyyttä, yhteistyötä, rahaa ja muita resursseja. Osa nauttii kyseisenkaltaisista projekteista, osa ei siedä ollenkaan.
Jotkut kokevat suurta painetta sen eteen, että onnistuvat varmasti luomaan täydellisen joulun tarkasti kellotettuine vierailuaikoineen ja viimeisen päälle aseteltuine joulukattauksineen. Siinäkin on tietysti puolensa, ja on arvostettavaa, että niin pystyy ja jaksaa tehdä.
Kaikki eivät kuitenkaan ole järjestelmällisyyden perikuvia, joilta vastaavat asiat hoituvat luonnostaan. Eikä tarvitsekaan olla. Se voi helposti paineessa unohtua, kun mielessä pyörii hoidettavia, ja etenkin hoitamattomia asioita lamaantumiseen asti. Kaiken ei tarvitse olla aivan täydellistä, eikä vuosittaisen juhlan takia kannata ainakaan ehdoin tahdoin liiaksi kärsiä, vaikka aina siltä ei voikaan välttyä. Jouluja riittää vielä, ainakin toivottavasti.
Hieman ironisesti osin kärsimysteemainen pääsiäinen ei taasen aiheuta vastaavaa stressiä ja kärsimystä, vaikka siinä noin järjestämismielessä samankaltaisia elementtejä onkin, aina ruokakattauksesta ja koristelusta lähtien.
Pääsiäisen suhteen ei vain ole aivan samanlaisia odotuksia siitä, millainen sen pitää olla, vaan sen suhteen on vapaammat kädet. Asia saattaisi olla eri, jos heti tammikuussa aloitettaisiin pääsiäisen hehkuttaminen, Marionin Tipi-tii soisi autoradiosta jatkuvalla soitolla, ja joka puolelta kerrottaisiin, millainen pääsiäisen kuuluu olla.
Joulustressi ei tietenkään vaikuta jokaiseen, eikä jatkuvasti. Itse pidän joulukoristeiden kaunistamasta katukuvasta, eivätkä joululaulutkaan haittaa. Kohtuullisissa määrin järjestän joulun rientoja, laitan kausivalot kotiin jo hyvissä ajoin ja niin edelleen, mutta minun ei tarvitse ottaa stressiä siitä.
Joidenkin täytyy, mutta silloinkin on ehkä hyvä miettiä, missä määrin stressi aiheutuu nimenomaan omista tavoitteista ja mielikuvista. Jos käytännössä saman asian voi tehdä pääsiäisenä huomattavasti vähemmällä stressin määrällä, ehkä sen voisi tehdä joulunakin. Stressi on kuin nuha, joka tarttuu helposti muihin. Siksikin sen vähentämiseen pyrkiminen, niin haastavaa kuin onkin, on tärkeää.
Patrick Paldanius
Kirjoittaja on joulun Uudessakaupungissa viettävä toimittajaopiskelija, joka pyrkii välttämään turhaa stressiä, etenkin näin joulun alla.