Vakka-Suomen alueen kunnista koko Suomen kuntajoukon parhaalle sijalle ylsi Kustavi, jonka indeksiluku oli 61,8 ja se riitti sijaan 30. Muut kärkijoukkoon sijoittuneet kunnat olivat lähinnä suuria ja keskisuuria kuntia, joten pieni Kustavi oli poikkeus.
Uusikaupunki sijoittui sijalle 61, Taivassalo 57 ja Vehmaa 110. Varsinais-Suomen kunnista parhaiten sijoittuivat Kaarina, Turku ja Lieto.
Vetovoima ja pitovoima -indeksin (EVP-indeksi) avulla voi tarkastella samanaikaisesti kuntien ja alueiden elinvoimaa, vetovoimaa ja pitovoimaa sekä vertailla alueiden suhteellista kehitystä kuntatyypeittäin, koon tai maantieteellisen sijainnin mukaan.
Alueen vetovoimalla viitataan siihen, kuinka kiinnostavana, houkuttelevana ja vetovoimaisena ulkopuoliset pitävät aluetta. Pitovoimalla sen sijaan viitataan tekijöihin, jotka saavat alueella asuvat ja toimivat jäämään ja viihtymään alueella. Veto- ja pitovoimaan liittyvät muuttujat kohdistuvat alueiden väestön ja vetovoiman, asumisen ja rakentamisen sekä vapaa-ajan asumisen kehitykseen.
EVP-indeksin ovat luoneet FCG:n kuntatalouden johtava asiantuntija Eero Laesterä , MDI:n neuvonantaja ja alueiden kehitykseen erikoistunut aluetutkija Timo Aro, FCG:n asiantuntija Tuomas Hanhela ja MDI:n asiantuntija Rasmus Aro .
Tutkimus muodostuu kahdesta osa-alueesta: elinvoimaindeksistä sekä veto- ja pitovoimaindeksistä. Indeksi on muodostettu alueiden elinvoimaisuuteen ja vetovoimaisuuteen ja pitovoimaisuuteen liittyvien avainmuuttujien avulla. 20 avainmuuttujaa on poimittu pääosin Tilastokeskuksen tietokannoista.
– Olennaista on, että alueet voivat omilla valinnoillaan ja päätöksillään vaikuttaa elinvoimaa vahvistaviin sisäisiin tekijöihin, painottaa Aro.
EVP-kokonaisindeksin mukaan parhaat pisteet saaneet kunnat sijoittuivat alueellisesti Helsingin seudulle, Lounais-Suomeen, Tampereen seudulle, Pohjanmaalle, Tunturi- ja Pohjois-Lappiin sekä pistemäisesti muualle maahan.
Kymmenen elinvoimaisinta kuntaa olivat kokonaisindeksin perusteella Helsinki, Espoo, Pirkkala, Sipoo, Vantaa, Tampere, Kirkkonummi, Kauniainen, Kittilä ja Tuusula.
Aron mukaan alueellisilla hyvän ja huonon kehityksen kehillä näyttää olevan vahva taipumus lukkiutua. Parhaimman ja heikoimman viidenneksen kunnat ovat eriytyneet kauas toisistaan pitkään jatkuneen kehityksen tuloksena. Alueiden välinen kilpailu voimavaroista, etenkin inhimillisestä pääomasta, kiihtyy ja kiristyy, joka voi entisestään lisätä alueellisia eroja.
Yllättävää on se, että elinvoimaisuus ei näytä olevan riippuvainen kunnan taloudellisesta tilasta.
– Tämä voi johtua esimerkiksi siitä, että useat kasvussa olevat, nuorekkaat ja usein hyvätuloisten kuntalaisten kunnat panostavat sekä palveluihin että investointeihin, joita kasvu vaatii. Tämä näkyy taloudessa. Vastaavasti väestöllisessä taantumassa olevat kunnat ovat selvinneet usein helpommalla, kun kasvuun ei ole tarvinnut panostaa. Onkin selvitty älykkäästi sopeuttamalla, Laesterä summaa.