Moottorilaiva Irma on merkittävin – Kari Saramo kertoi merellisessä illassa vedenalaisista etsinnöistä

0
Kari Saramon vedenalaisten etsintöjen tähän asti tärkein kohde on moottorilaiva Irma, joka löytyi ryhmätyön tuloksena Isonkarin länsipuolelta vuonna 2019.

Uusikaupunkilaisen Kari Saramon merkittävin vedenalainen löytö on moottorilaiva Irma. Hän kuului ryhmään, joka löysi myrskyssä vuonna 1968 uponneen aluksen vuonna 2019 Isonkarin länsipuolelta. Ratkaisevana apuna oli hänen korkealuokkainen viistokaikuluotaimensa.

Hän kertoi merellisessä illassa Irman löytymisestä. Hänellä on myös selvä näkemys siitä, miksi Irma upposi myrskyisenä yönä. Merellisen illan sata kuulijaa saivat myös oppitunnin siitä, miten vedenalaisia kohteita etsitään ja miten viistokaikuluotaimen välittämää kuvaa tulee tulkita.

Saramon kiinnostus vedenalaisiin kohteisiin syntyi jo pikkupoikana Utössä, jossa perhe silloin asui. Utön vesillähän laivojen hylkyjä riittää.

Hän on harjoittanut vedenalaista etsintää enemmän tai vähemmän ammatillisesti jo vuosikymmenien ajan. Alussa se tapahtui sukeltamalla ja pitkään hyvänä työparina oli Ismo Hämäläinen , jonka kanssa hän neljä vuosikymmentä sitten perusti sukellusalan yrityksen.

– Yrityksen siirryttyä MeriNorpat-nimisenä Saramon perheyritykseksi vuonna 2006 painopiste sukellustöistä siirtyi vedenalaisten etsintöjen ja kuvausten tekoon teknisiä apuvälineitä, kuten viistokaikuluotaimia ja vedenalaisia droneja eli roveja hyödyntäen, hän kertoi.

Suurin osa hylyistä löydetään hänen mukaansa nykyään viistokaikuluotaimilla, ei sukeltamalla.

Hylyt kiinnostavat vedenalaisista kohteista useimpia eniten. Saramo kertoi merellisessä illassa kymmenkunnasta kohteesta Uudenkaupungin lähivesillä. Yksi niistä sijaitsee sananmukaisesti lähivesillä, vain parin sadan metrin päässä Kulttuurikeskus Crusellista, jossa merellinen ilta tuttuun tapaan järjestettiin.

– Se on rantavedessä ja matalan veden aikana nähtävissä. Kyse on yli satavuotiaasta laivanhylystä. Seuraava sijaitsee Suukarin ulkopuolella. Se on peräisin 1800- ja 1900-lukujen vaihteesta. Enempää tietoa ei aluksesta ainakaan vielä ole.

Yksi hylky löytyy Kustavin vesiltä Omenasaaren lähistöltä. Kyseessä on uusikaupunkilainen kaksimastoinen kaljaasi Försöket, joka upposi vuonna 1890. Laivan lastina on Sundholman kartanon tiilitehtaan tiiliä.

Veden alta etsitään myös paljon muuta kuin hylkyjä. Saramo kertoi, että hän on pyynnöstä etsinyt meren pohjasta muun muassa venettä, autoa, mönkijää, polkupyöriä, kelloja, hampaita ja paljon muuta. Myös hukkuneita ihmisiä.

Hän on käynyt myös kouluttamassa alan ammattilaisia viistokaikuluotaimen käytössä eri puolilla maata. Saramo korostaa sitä, että merenpohjan kuvaaminen on luvanvaraista toimintaa.

– Luvan myöntää pääesikunta kalenterivuodeksi kerrallaan. Ei kuitenkaan kaikille, eikä kaikkialle, hän painottaa.

Irma on siis Kari Saramon vedenalaisista löydöistä merkittävin. Sen tekee hänelle tärkeäksi jo se, että vuonna 1968 uponneen laivan yksi miehistön jäsen, Stefan Lumme , oli hänen hyvä kaverinsa jo kouluajoista lähtien. Kaikkiaan onnettomuudessa menehtyi yksitoista henkilöä, neljä porvoolaisen Grönqvistin perheen veljestä, heidän puolisoitaan ja lapsi sekä miehistön muita jäseniä.

Irman kohtalo jäi aikanaan enemmän tai vähemmän mysteeriksi. Erilaisia teorioita laivan uppoamisesta on esitetty sitäkin enemmän. Saramolla on oma selkeä näkemyksensä asiasta, joka syntyi siitä alkaen, kun Irma piirtyi viistokaikuluotaimen välittämään kuvaan Isonkarin länsipuolella.

Kuvasta näkyy, että laivan antrasiittilasti on osittain levinnyt meren pohjalle.

– Laiva kulki raskaassa lastissa kovassa myrskyssä aaltojen tullessa viistosti perän takaa. Tuuli ja aallot olivat ilmeisesti vaurioittaneet lastiluukkua, joka siihen aikaan ladottiin lankuista ja peitettiin pressulla. Kun aallot löivät yli laivan, vettä pääsi ruumaan ja uppoaminen tapahtui nopeasti. Irma on painunut jyrkästi keula edellä pohjaan, hän pohtii.

Ryhmä sai kerättyä Irmasta melkoisesti vedenalaista materiaalia ja sen pohjalta on tehty myös televisiodokumentti.

– Olisimme jatkaneet tutkimuksia, mutta esille tuli merkkejä vainajista ja, kun ilmoitimme siitä viranomaisille, sukellukset hylylle kiellettiin. Omaiset olisivat halunneet, että me voimme jatkaa työtämme, mutta viranomaisten mukaan yhdelle ryhmälle ei voitu myöntää erillislupaa, Saramo kertoi.

Matti Jussila

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän