– Nyt ei pysty ottaa enää lisää lapsia. Ei riitä millään valmentajat, Sami Mattila , toinen seuran kahdesta valmentajasta sanoo.
Uinti-Vakan harjoituksissa käy 16 uimaria, mikä on varsin hyvä määrä viime vuosiin verrattuna.
– Se on parissa vuodessa tuplaantunut, seuran puheenjohtaja Kati Mattila kertoo.
– Pitkään oli vain 8–9 uimaria. Sitten porukkaa tuli lisää, Riitta Piitari iloitsee.
Yhtä syytä nopealla uinti-innostukselle ei löydy, mutta vanhemmat arvelevat, että sana on vain kiirinyt kaveripiireissä. Myös uintitulosten näkyminen lehdessä ja somessa ovat Piitarin mukaan saattaneet vaikuttaa suosioon.
Emilia Tähkänen , Tiia Mattila ja Hilma Piitari ovat olleet mukana jo useita vuosia, 5–6-vuotiaasta alkaen. Heille laji tuntui mieluisalta alusta lähtien. Vesi on monen muunkin mielestä parasta uimisessa.
– Kisaaminen ja uiminen, Niko Sinisalo nostaa parhaiksi asioiksi.
– Olen aina tykännyt uimisesta. En paljon muuta harrasta kuin tätä, Noel Kärki puolestaan kertoo.
Vaikka kisareissut ovat jännittäviä, on porukassa niin hyvä yhteishenki, että niihin on ollut helppo lähteä mukaan.
– Osa on aloittanut kisaamisen vasta tänä syksynä, Riitta Piitari kertoo.
Muutamat ovat jo pärjänneet hyvin kisoissa, kun toisille vielä pelkkä osallistuminen on tärkeintä.
– Kahdeksalla uimarilla on hallussaan lisenssi. Kisaaminen on täysin vapaaehtoista ja osa käy uimassa vain omasta innostuksesta lajia kohtaan, Piitari sanoo.
– Ei ole pakko käydä kisoissa. Voi vaan harrastaa, Sami Mattila sanoo.
– Heti alussa ei välttämättä edes kannata lähteä kilpailuihin. Sitten voi lähteä, jos siltä tuntuu, Piitari jatkaa.
Harjoituksissa treenataan uinnin tekniikkaa, lähtöjä ja käännöksiä. Pääasiassa kaikilla uimareilla on jo uintityylit hyvin hallussa.
– Uintitekniikat ovat hyvin hallussa. Kaikilla on omat vahvat lajinsa, valmentaja kehuu.
Uinnissa junioreilla on samat säännöt ja matkat kuin aikuisilla. Sekunti on pitkä aika ja matkasta riippuen sen sisään voi mahtua kymmeniä uimareita.
– Omaa aikaa vastaan kisataan, ei mietitä sijoituksia, Sami Mattila sanoo.
– Välillä kilpailuissa ei ole kuin naisten sarja, vaikka on 10-vuotias, Riitta Piitari kertoo esimerkiksi.
Tänä vuonna on edessä vielä yhdet kisat. Pääasiassa kilpailuissa tavoitellaan aina aikarajoja, joilla pääsee mukaan ikäkausimestaruuskisoihin sekä vanhemmissa ikäluokissa nuorten SM-kisoihin.
Uinti-Vakan ryhmästä Emilia, Tiia ja Hilma ovat lähellä rajoja. Nuoremmista uimareista Jooseppi Pyykkö on jo yhden kisapaikan lunastanut.
Kisojen vuoksi Uudestakaupungista on matkustettu aina Ahvenmaata ja Oulua myöten, mutta pääasiassa matkat suuntautuvat Turkuun, Raisioon, Tampereelle tai Poriin.
– Turussa ja Raisiossa on paljon kisoja. Raumalla toivottavasti sitten, kun uusi halli valmistuu, Sami Mattila kertoo.
Kati Mattila ja Riitta Piitari muistuttavat, että esimerkiksi Hilman ja Tiian ikäluokissa Suomen parhaat uimarit tulevat Turusta ja Raisiosta. Silloin toisaalta näkee, missä Suomen huippu menee.
Uuteenkaupunkiin kilpailuja ei tavoitella.
– Pitäisi olla 60–70 henkilöä. Se on aika mahdoton saada, pitäisi olla resursseja enemmän, valmentaja toteaa.
Seuran sisäisiä kilpailuja voidaan kuitenkin järjestää.
– Kerran järjestettiin vanhemmillekin kilpailut, mutta ne eivät olleet suosittuja, Piitari naurahtaa.
Uinti-Vakka järjestää harjoituksia viisi kertaa viikossa, mutta osa käy harvemmin.
– Tason ja halun mukaan. Porukassa on paljon muita harrastuksia, valmentaja Mattila muistuttaa.
Uudessakaupungissa rajoittaa myös se, että usein on vain yksi rata kilpauimareiden käytössä. Parempia olosuhteita uuden hallin myötä odotellaan kovasti.
– Hallihenkilökunnalle täytyy antaa iso kiitos, heidän kanssaan kaikki toimii, Mattila kehuu.
Hallista ei esimerkiksi löydy lähtötelineitä ollenkaan, jonka vuoksi on välillä pakko mennä Turkuun harjoittelemaan.
Mattilat ja Piitarit ovat lähteneet mukaan harrastukseen lasten halusta. Kellään ei ole omaa uintitaustaa, mutta Mattila on käynyt valmentajakoulutuksen.
Hänen lisäkseen toisena valmentajana seurassa on Lauri Piitari . Kahden isän päivät ovat pitkiä oman työpäivän päätteeksi, mutta onneksi välillä muistakin vanhemmista saa apua.
Seura on järjestänyt myös kolme leiriä, joihin on lähtenyt muitakin vanhempia mukaan.
Uintia ei välttämättä ajatella niin kalliina harrastuksena, mutta uima-asuja saattaa kulua useat parit vuodessa. Lisäksi tarvitaan uimalasit ja -lakki sekä harjoitteluun räpylät ja laudat, joita löytyy seuran puolestakin.
– Tyttöjen uima-asut ovat melko kalliita, Sami Mattila sanoo.
– Varsinkin kun lähdetään kilpailemaan, Piitari täydentää.
Kun lapset kasvavat, tarvitaan tietysti uudet välineet. Kaikkein tärkein ”väline” on kuitenkin ilmainen.
– Hyvä asenne, Sami Mattila toteaa.
