Varsinais-Suomessa on valtion omistamilla teillä 109 huonokuntoista siltaa. Yhteensä maakunnassa on valtion omistamilla teillä 1 128 siltaa eli remonttitarpeessa on noin joka kymmenes silta. Kipeästi korjauksen tarpeessa olevista silloista kahdeksan sijaitsee Uudessakaupungissa ja kymmenen Laitilassa.
– Tämän vuoden lopussa Uudenkaupungin luku putoaa kuuteen, kun Lokalahdentien Kytömäen sillan ja Heikkalantien Myllyojan sillan remontit valmistuvat, Varsinais-Suomen ely-keskuksen siltainsinööri Ari Salo kertoo.
Tämän kesän ja syksyn korjaustöiden aikana Myllyojan teräsbetonista tehdystä holvisillasta on uusittu reunapalkit, vesieristys ja kaiteet. Korjaustyön jälkeen vilkkaasti liikennöidyn Kytömäentien silta levenee noin puolella metrillä.
Loput Uudenkaupungin korjaustarpeessa olevista silloista ovat Salon mukaan keskenään hyvin erilaisia. Niistä löytyy vanhaa kiviholvisiltaa, puista palkkisiltaa ja elementeistä tehtyä alikulkukäytävää.
– Näistä ainakin kaksi on sellaisia, joita ei pysty järkevästi korjaamaan, vaan edessä on siltojen uusiminen. Usein esimerkiksi puisia palkkisiltoja ja tiettyjä elementtirakenteisia alikulkukäytäviä ei ole enää järkevää korjata, vaan ne uusitaan käyttöikänsä lopussa, Salo lisää.
Esimerkiksi Kalannin keskustassa sijaitseva kantatie 43:n alittava alikulku on tällä hetkellä toiminnallisesti liian matala. Salon mukaan sitä ei tulla korjaamaan, vaan sen tulevaisuudessa siintää purku ja uuden rakentaminen.
– On mahdollista, että kantatien alittavaa Tunnelitietä esimerkiksi painettaisiin hieman alemmaksi rakennustöiden yhteydessä, mutta se ei ole pelkästään siltainsinöörin päätettävissä, vaan samassa yhteydessä on pohdittava tieverkon toiminnallisuuksia tarkemminkin, Salo huomauttaa.
Valtio eli Väylävirasto omistaa valtion nimiin merkityt sillat, mutta niiden kunnossapidosta huolehtivat alueelliset ely-keskukset. Ely:n ylläpitämien maantiesiltojen keskimääräinen kunto on viimeisten vuosien aikana heikentynyt, koska valtiolta saadut varat eivät riitä kaikkiin kunnossapitotöihin.
– Uuteenkaupunkiin ei ole lähivuosiksi näköpiirissä valtion omistamien siltojen remontteja, jos ei tule erillisrahoitusta tai hankkeita. Toki, jos silloissa huomataan jotakin poikkeuksellista, niin niihin tartutaan, Salo lisää.
Silta-asiantuntijan mukaan siltojen äkkinäistä romahdusvaaraa ei pitäisi olla, koska siltojen kuntoa tarkastellaan silmämääräisesti joka vuosi ja viiden vuoden välein tehdään tarkempi yleistarkastus. Erikoistarkastuksia tehdään, mikäli yleistarkastuksissa niille ilmenee tarvetta.
– Isossa kuvassa siltoja kuitenkin rapautuu enemmän kuin mitä valtiolla on niitä varaa korjata, Salo muistuttaa.
Vaikka valtion siltoja ei Uudessakaupungissa ollakaan ihan lähivuosina korjaamassa, niin kaupungissa on tänä vuonna selvitetty esimerkiksi vuonna 1986 valmistuneen Lokalahdentien sillan kuntoa. Siihen tehtiin kesällä ja alkusyksystä erikoistarkastus, jonka tulokset saapuvat ennen joulua.
Ensi vuonna kaupungissa on tarkoitus selvittää myös Hangontien sillan kuntoa erikoistarkastuksella, mutta myös muiden kaupungin omistamien siltojen kuntoa tarkastellaan.
Siltojen kunto heikentynyt merkittävästi
Väyläviraston ylläpitämien maantie- ja rautatiesiltojen keskimääräinen kunto on viimeisten vuosien aikana heikentynyt. Siltoja on vanhentunut runsaasti yhtä aikaa, ja samanaikaisesti korjauksia on resurssisyistä tehty liian vähän tarpeeseen nähden.
– Siltojen keskimääräinen kunto on heikentynyt ensisijaisesti kahdesta syystä. Ensinnäkin moni 1960–70-luvuilla rakennettu silta on vanhentunut ja siirtynyt luokitukseltaan huonokuntoiseksi samoihin aikoihin, Väyläviraston taitorakenneyksikön päällikkö Markku Äijälä kertoo.
Suomen valtio omistaa noin 15 000 maantiesiltaa, joista huonokuntoisiksi on luokiteltu yli 800. Vuosittain toteutetut siltakorjauskohteet valitaan kiireellisyyden, korjauksen ajoituksen, korjaustavan, kohteen liikenteellisen merkittävyyden ja rahoituksen mukaan.
Varsinais-Suomen ja Satakunnan siltojen korjauksiin on käytetty tänä vuonna noin 9,3 miljoonaa euroa. Se on noin viisi miljoonaa euroa enemmän kuin vielä vuosi sitten, mutta inflaatio on syönyt summaa. Varsinais-Suomessa on 35 painorajoitettua siltaa, jotka haittaavat raskaita kuljetuksia. Luku on suhteessa enemmän kuin muualla Suomessa.
Kaikkiaan Suomen valtion omistamien siltojen laskennallinen korjausvelka on kivunnut 340 miljoonaan euroon. Jos silta joudutaan korjaamisen sijaan uusimaan, nousee kustannustaso entisestään. Äijälä toteaakin, että siltojen kunnossapidon kustannustaso on noussut selvästi muun muassa Venäjän aloittaman hyökkäyssodan jälkeen.
Äijälä korostaa kuitenkin, että Suomen siltojen vaurionsietokyky on edelleen varsin hyvä. Se tarkoittaa, että mahdolliset vauriot havaitaan ennen kuin sillan kunto muuttuu kriittiseksi.
– Yksittäisiä huonokuntoisia maantiesiltoja kuitenkin löytyy käytännössä joka puolelta maata. Jos alueella on vanhempi tieverkko, löytyy sieltä myös vanhempia ja siten todennäköisesti huonokuntoisempia siltoja, Äijälä toteaa.
Valtion omistamille silloille tehdään yleistarkastus viiden vuoden välein, ja tarvittaessa tarkempi erikoistarkastus.
– Mikäli sillassa huomataan jotain poikkeavaa, otetaan se tietysti tiiviimpään seurantaan nopean reagointikyvyn takaamiseksi. Prosesseista huolimatta voi toisinaan käydä niin, että jonkin sillan kunto heikkenee oletettua nopeammin, Äijälä sanoo.
Tulevina vuosina siltojen keskimääräinen kunto jatkaa laskuaan. Siltoja korjataan tai uusitaan noin sata vuodessa, mutta samanaikaisesti vanhimmasta päästä luokitellaan huonokuntoisiksi taas uusia siltoja.
– Kyse on tietysti resursseista: maantiesiltojen korjauksiin pystytään tällä hetkellä kohdentamaan noin 75 miljoonaa euroa vuosittain, kun tarve olisi yli 100 miljoonaa euroa, jotta korjausvelan kasvua pystyttäisiin hillitsemään, Äijälä lisää.
