Yli 200 upeaa esinettä – Monilla Pentti ja Anne Siivosen hopeaesineillä on oma tarinansa

0
Siivosten uusikaupunkilaisessa hopeakokoelmassa olevia esineitä, jotka laivanrakennusmestari Hans Henrik Kjäldström sai aikanaan kiitoksena hyvin tehdystä työstä. Hopeiset kynttiläjalat hän sai parkkilaiva Wäinämöisen, kahvikannun Weljekset-laivan, vasemmanpuoleisen sokeriastian parkkilaiva Suomalaisen ja toisen sokeriastian parkkilaiva Imperator Aleksander II:n rakentamisesta. Kaikki esineet ovat uusikaupunkilaisten hopeaseppien taidonnäytteitä: kynttiläjalat on valmistanut Bertil Gottfrid Wikström vuonna 1867, kahvikannun Frans Henrik Wikström vuonna 1866 ja sokeriastiat Erik Holm vuosina 1864 ja 1862.

Yksi upea osa Pentti ja Anne Siivosen ainutlaatuisia antiikkiaarteita on hopeaesineitten kokoelma. Noin puolet kaikkiaan noin 400 esineestä on uusikaupunkilaisten hopeaseppien taidokkaita tuotteita. Siivosten uusikaupunkilainen hopeakokoelma onkin Suomen suurin, monipuolisin ja merkittävin.

Lisää arvoa uusikaupunkilaisille hopeaesineille antaa se, että monilla niistä on kerrottavanaan mielenkiintoinen tarina.

Kansallismuseo on tuoreessa lausunnossaan todennut, että Pentti ja Anne Siivosen hopeaesineiden kokoelma on poikkeuksellisen korkeatasoinen. Se ei ole siis pelkästään yksi Suomen suurimmista kokoelmista.

Suuri ja korkeatasoinen kokoelma ei synny helposti eikä äkkiä. Siivosetkin ovat koonneet hopeaesineitä jo nelisenkymmentä vuotta. Se on vaatinut luonnollisesti myös taloudellisia panostuksia.

– Raha ei kuitenkaan yksin riitä. Tarvitaan myös tietoa hopeaesineistä, sen avulla syntyy laadukas kokoelma, Pentti Siivonen korostaa.

– Lisäksi tarvitaan verkostoitumista. Sitä, että tunnetaan korkeatasoisten esineiden kerääjänä. Minuun otetaan usein yhteyttä ja kerrotaan tarjolla olevista esineistä. Se mahdollistaa kokoelmien kartuttamisen laadukkailla esineillä, hän lisää.

Hopeaesineet poikkeavat monesta muusta antiikista siinä, että niihin on jo vuosisatojen ajan merkitty esineen tekijä, paikkakunta, valmistusvuosi tai ainakin ajanjakso ja hopeapitoisuus.

Siivosten kokoelman vanhin esine on vuodelta 1745. Lisäksi 1740-luvulta on useita muitakin esineitä. Heidän kokoelmistaan löytyy myös tiettävästi vanhin tunnettu liemikauha Suomessa. Pääosin esineet ovat 1700- ja 1800-luvulta.

– Hopeaesineiden leimaukset ovat tärkeitä, niiden ansiosta esineistä tiedetään jo paljon. Olemme pyrkineet aina siihen, että hankkimamme esineet ovat ensiluokkaisia ja virheettömiä, Pentti Siivonen korostaa.

– Tällaista kokoelmaa ei enää pystyisi saamaan, sillä korkeatasoisia hopeaesineitä on tarjolla varsin vähän, hän lisää.

Uusikaupunkilaisten hopeaesineiden kerääminen on sitten vieläkin vaikeampaa.

– Uusikaupunki on aina ollut pieni kaupunki ja sen myötä hopeaesineitäkin on valmistettu paljon vähemmän kuin suurissa kaupungeissa. Uudessakaupungissa on toiminut vuosisatojen varrella kaikkiaan viitisentoista hopeaseppää, mutta kaikkien tekemiä tuotteita ei tunneta yhtään, Pentti Siivonen sanoo.

Uusikaupunkilaisen hopeakokoelman keräämisen vaikeutta lisää se, että täällä valmistettuja esineitä ei yllättäen löydy useinkaan Uudestakaupungista.

– Olemme hankkineet 90 prosenttia uusikaupunkilaisista hopeaesineistämme Helsingistä. Jotenkin hopeaesineet ovat aikojen kuluessa kulkeutuneet sinne. Onpa uusikaupunkilaista hopeaa löytynyt kokoelmiimme Ruotsistakin, Pentti Siivonen sanoo.

Ensimmäinen uusikaupunkilainen hopeaseppä oli nimeltään Clas ja hän toimi täällä jo kaksi vuotta kaupungin perustamisen jälkeen vuonna 1619. Uudenkaupungin leima hopeaesineissä koostuu kaupungin vaakunan mukaisesti kahdesta kalasta.

Ensimmäinen täällä toiminut hopeaseppä, jonka tuotteita tunnetaan, oli vuodesta 1755 lähtien Uudessakaupungissa vaikuttanut Johan Jacob Thormölen . Hänenkin taidokkaita tuotteitaan on muutama Siivosten kokoelmissa.

Myöhempiä uusikaupunkilaisia hopeaseppiä olivat muun muassa Bertil Thörnvik , Lars Henrik Nordman , Erik Holm , Samuel Fredrik Hjort , Frans Henrik Wikström ja Johan Wilhelm Jokiniemi .

Erityisesti hopeaseppä Wikströmin valmistamat esineet ovat todella taidokkaita. Esimerkiksi kelpaa hänen vuonna 1878 tekemänsä kannellinen sokerimalja, joka kuuluu Siivosten kokoelmaan.

Siivosten kokoelman vanhin uusikaupunkilainen hopeaesine on 1760-luvulta. Eniten esineitä on 1800-luvun puolivälin tienoilta, jolloin täällä toimi useita taitavia hopeaseppiä.

Hienoin uusikaupunkilainen hopeaesine on Pentti Siivosen mielestä kultaseppä Lars Henrik Nordmanin vuonna 1840 valmistama biedermayer-ajan teekannu. Siitä löytyvät koristeelliset kirjaimet EJC ja päivämäärä 1.5.1840. Teekannu on todennäköisesti lahja Uudenkaupungin silloiselle arvostetulle kirkkoherralle Erik Johan Cumeniukselle .

Kannun vaiheet ovat muutenkin tarinan arvoiset, sillä se oli ”kadoksissa” miltei 140 vuotta. Se ilmestyi Hagelstamin huutokauppaan Helsinkiin vuonna 1978 ja myytiin 8000 silloisella markalla. Kannu matkasi Ouluun ja myöhemmin Tampereelle, josta Pentti Siivonen sai sen ostaa vuonna 2018. Hieno hopeakannu palasi kotikaupunkiinsa siis vajaat 180 vuotta valmistamisen jälkeen.

Teekannuja on kaiken kaikkiaan olemassa vain vähän. Siivosillakin niitä on kokoelmissaan ainoastaan kaksi, kun kahvikannuja on kymmenkunta ja niistä vain yksi on alkuperältään uusikaupunkilainen.

Uudessakaupungissa valmistettuja hopeaesineitä on Pentti ja Anne Siivosen kokoelmissa siis kaikkiaan noin 200. Kokoelma on karttunut parin viime vuodenkin aikana peräti noin 40 esineellä.

Vertaillun vuoksi voi todeta, että Kansallismuseon kokoelmissa on kuusi Uudessakaupungissa valmistettua hopeaesinettä.

Tarinat tuovat hopeaesineisiinkin vielä lisää hohtoa. Hienoiksi esimerkeiksi kelpaavat Frans Henrik Wikströmin vuonna 1866 valmistama kahvikannu ja Erik Holmin vuonna 1862 tekemä sokeriastia.

Kannuun on kaiverrettu teksti ”Laiva Weljeksestä 11.8.1866. Muisto pyggmästari Kjeldströmille”. Sokeriastiassa on puolestaan teksti ”Wälfort jent minne, Imperator Aleksandet II 1864”. Imperator Aleksander II oli parkkilaiva, joka valmistui Uudessakaupungissa juuri tuona vuonna 1864.

Molemmat esineet on annettu kiitollisuuden osoituksena laivanrakennusmestari Hans Henrik Kjäldströmille , joka oli poikkeuksellisen taitava työssään. Hän oli opiskellut laivanrakennusta ulkomailla sekä teoriassa että käytännössä ja osasi laatia itse laivapiirustuksia.

Hän suunnitteli aikanaan uudentyyppisiä linjakkaita laivoja ja oli mukana kaikissa suurissa aluksissa, jotka tehtiin Uudenkaupungin suuren laivanrakennuskauden jälkipuoliskolla vuosina 1864–1876.

Hans Henrik Kjäldström oli laivanrakennuksen ammattilaisena erittäin arvostettu. Valitettavasti hänen työnsä jäi kesken, sillä Kjäldström hukkui uintiretkellä Uudessakaupungissa elokuussa 1877.

Seikowin suku on Uudessakaupungissa monin tavoin tunnettu. Suvun piirissä vaikutti muun muassa kauppiaita ja laivanvarustajia ja onpa yksi Uudenkaupungin kouluistakin saanut nimensä Seikowin suvulta.

Siivoset ovat onnistuneet hankkimaan myös Seikowin suvun hopeaesineitä kokoelmiinsa.

Kaksi sokeriastiaa ovat erityisen kiinnostavia. Ne on valmistanut uusikaupunkilainen hopeaseppä Erik Holm vuonna 1881 ja niistä löytyvät kaiverruksina nimikirjaimet JPS ja FCÖ. Kirjainten takaa löytyvät puolestaan nuoret Johan Petter Seikow ja Fredrika Charlotta Österman , jotka ovat saaneet ne häälahjaksi 4.9.1881.

Teksti: Matti Jussila, kuvat: Pentti Ahtiainen

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän