Uudenkaupungin telakasta muodostui 1920- ja 1930-luvuilla Gustaf Eriksonin komeiden purjelaivojen korjaustelakka. Sinä aikana täällä vieraili kaikkiaan 17 varustamon purjelaivaa, joista suurin osa oli suuria valtameripurjehtijoita. Laivat olivat nähtävyyksiä, joita kaupunkilaiset kävivät katsomassa ja ihailemassa.
Matti Kari kertoi näistä aikansa nähtävyyksistä mielenkiintoisella tavalla vuoden ensimmäisessä merellisessä illassa.
Purjelaivojen kuninkaaksi kutsuttu ahvenanmaalainen Gustaf Erikson lopetti oman meriuransa 41-vuotiaana vuonna 1913. Hänen viimeinen pestinsä oli päällikkyys uusikaupunkilaisessa fregatissa Locheessa vuosina 1909–1913.
– Hän oli jo merillä ollessaan hankkinut osuuksia laivoista, mutta maihin jäätyään hän keskittyi varustamotoimintaan. Hän hankki erityisesti purjelaivoja aikana, jolloin ne olivat jo poistumassa maailman meriltä. Hän uskoi purjelaivojen kannattavuuteen, vaikka siirtyminen konekäyttöisiin laivoihin oli jo pääosin tapahtunut, Matti Kari kertoi.
Uusikaupunki ja Uudenkaupungin Telakka olivat Gustaf Eriksonille tuttuja jo aiemmilta ajoilta, jolloin hän toimi uusikaupunkilaisfregatin päällikkönä ja jolloin hänen laivojaan korjattiin täällä. Hän osti telakan konkurssipesältä vuonna 1933. Sillä oli suuri merkitys sekä telakan toiminnalle että koko kaupungille, jolle telakan konkurssi oli ollut paha takaisku.
Telakkaa ja siellä kunnostettavia valtameripurjehtijoita seurattiin Matti Karin mukaan näkyvästi myös tiedotusvälineissä. Esimerkiksi Uudenkaupungin Sanomat kirjoitti usein suomalaisten laivojen vaiheista Australian viljapurjehduksissa.
Matti Kari kertoi merellisessä illassa kaikista Uudenkaupungin Telakalla käyneistä Eriksonin purjelaivoista. Jokaisen laivan elämä on ollut hänen mukaansa monitahoinen niin kuin ihmistenkin ja jokaisesta aluksesta olisi kerrottavaa vaikka kuinka paljon.
Hän keskittyi esityksessään lähinnä siihen, missä tilanteessa kukin laiva Uuteenkaupunkiin tuli ja mitä sen jälkeen tapahtui.
Hänen lähteenään oli Maarianhaminassa äskettäin julkaistu Göte Sundbergin tietoteos.
Tässä muutama poiminta Matti Karin esityksestä.
Lawhill oli vuonna 1892 rakennettu nelimastoparkki. Se purjehti Gustaf Eriksonin lipun alla vuosina 1917–1942 ja oli sen myötä yksi varustamon pitkäaikaisimmista valtameripurjehtijoista. Lawhill saapui Uuteenkaupunkiin elokuussa 1935 ja viipyi korjattavana täällä lokakuun alkuun asti.
– Laivasta tunnetaan tarina toisen maailmansodan ajalta, jolloin se purjehti Australian ja Etelä-Afrikan välillä. Kapteeni Arthur Söderlund purjehti karkuun saksalaista sukellusvenettä ja piiloutui jäävuoren taakse, kunnes sukellusvene oli hävinnyt näkyvistä, Matti Kari kertoi.
Laiva myytiin Etelä-Afrikkaan ja se jatkoi purjehduksiaan vuoteen 1948 saakka. Se toimi monen tulevan merenkulkijan kouluttajana ja purjehdusten päätyttyä paikallinen merikoulu sai nimekseen Lawhill.
Herzogin Cecilie oli Gustaf Eriksonin varustamon lippulaiva ja omistajansa silmäterä. Se oli nopea laiva ja voitti kuuluisan vehnäpurjehduksen kaikkiaan kuusi kertaa.
– Komea laiva tuli Uuteenkaupunkiin vuonna 1935 ja sai täällä osakseen paljon huomiota. Tärkeä tapahtuma oli myös se, kun laivan kapteeni Sven Eriksson ja laivalla matkustajana ollut 25-vuotias journalisti Pamela Bourne vihittiin Uudenkaupungin maistraatissa, Matti Kari sanoi.
Herzogin Cecilie lähti Uudestakaupungista viimeiselle matkalleen, sillä palatessaan viljalastissa Australiasta laiva ajoi Englannin rannikolla matalikolle ja tuhoutui sen seurauksena. Laivasta pyrittiin pelastamaan kaikki mahdollinen, esimerkiksi kapteeninsalonki, jossa voi vierailla vieläkin Maarianhaminan merenkulkumuseossa.
Moshulu oli Gustaf Eriksonin viimeinen purjelaivahankinta vuonna 1935. Laiva tuli seuraavana vuonna Uuteenkaupunkiin kunnostettavaksi. Se oli yli sata metriä pitkä nelimastoparkki ja varustamon suurin lastaaja.
Sodan aikana saksalaiset takavarikoivat Moshulun ja se toimi myöhemmin varastoaluksena Norjassa sekä viljamakasiinina ensin Ruotsissa ja sitten Naantalissa.
Vuonna 1960 Moshulu myytiin Naantalista New Yorkiin, josta se päätyi Philadelphiaan museo- ja ravintolalaivaksi. Siellä se on nähtävissä edelleen.
Matti Jussila
