Hiljaisuus on ylellisyyttä

0

Ihminen kokee harvoin olonsa onnelliseksi. Yleensä se on mahdollista vain noin kymmenen sekunnin ajan, kunnes astuu lattialle jääneen legopalikan tai puoliksi syödyn koiran luun päälle ja jalanpohjaa kirpaisee kipu. Mutta onneksi edes joskus havahtuu siihen kummalliseen olotilaan, että on onnellinen. Sellaisen hassun hetken koin tapaninpäivän aamuna kello yhdeksän.

Ensin en hoksannut, mistä sen onnellinen olo yhtäkkiä humahti minuun, mutta vähitellen tajusin. Jouluna olimme tavanneet rakkaita ihmisiä. Kaikki olivat terveinä ja arkiset huolet tuntuivat etäisiltä. Nyt patikoimme lumisen maiseman keskellä minä, puoliso ja kaksi koiraamme. Maisema oli niin jouluinen kuin olla voi. Kuuset ja männyt notkuivat lumipeitteiden alla, vihreitten, keltaisten ja punaisten talojen pihoissa oli lyhdyissä palavia kynttilöitä ja lumen alta pilkahteli valoja. Maiseman kruunasi hiljaisuus. Missään ei liikkunut ketään, mistään ei kuulunut pihaustakaan. Vain lumi narskui kenkien alla. Hiljaisuudessa kuuli jopa koirien nuuskutuksen.

Olen aina asunut kaupungissa, Turussa monessa paikassa ja viimeiset seitsemän vuotta täällä Uudessakaupungissa. Tapaninpäivän aamuna tajusin, kuinka harvoin voi kokea näin syvää hiljaisuutta. Asuinalueella ei liikkunut yhtään autoa, ei pyörää, eikä vastaan tullut edes yhtään ihmistä. Linnut eivät laulaneet, ei edes varis raakkunut, tuulikaan ei henkäillyt. Tunnin ajan tallustelimme hiljaisuudessa, joka oli niin hiljaista, että sitä piti kuulostella.

Olemme liikkuneet vuosien mittaan paljonkin luonnossa, mutta yleensä vuodenaikoina, jolloin luonto on täynnä ääniä, lintujen laulua, hyönteisten surinaa, tuulen pihinää, puhinaa, ukkosen pauketta tai sateen ropinaa. Kaupungeissa on aina ääntä, liikennettä, ihmisten ääniä, kopsahduksia, rapsahduksia, kolinaa, suhinaa, musiikkia, huutoa, ambulanssin ja paloautojen hälytysääniä.

Satakunnassa ja Pohjois-Savossa on merkitty maakuntakaavoihin hiljaisia alueita. Esimerkiksi Ulvilassa sijaitseva Joutsijärven metsä on yksi Satakunnan hiljaisista alueista. On helppo ennustaa, että hiljaisten alueiden merkitys kasvaa. Mitä suuremmaksi maailman mökä käy, sitä suurempaa ylellisyyttä hiljaisuus on. Jatkuva melu on rasittavaa ja jopa terveydelle haitallista, siksi me hakeudumme hiljaisille alueille.

Hiljaiset alueet sijaitsevat yleensä vain jossain kauempana, niihin pitää lähteä erikseen. Jos Turussa haluaa asua rauhallisella alueella, on asuttava Paattisten perukoilla, Kakskerran rannoilla tai Tortinmäessä. Mutta kun ihminen on luontaisesti ahne ja haluaa kaiken. Ihminen kaipaa hiljaisuutta, metsäpolkuja, järven tai meren rantaa, laaksoa ja kukkulaa, mutta myös ihmisten seuraa, ruokapaikkoja, palveluita ja kauppoja. Uudessakaupungissa tämä yhtälö toteutuu. Asumme kolmen asuinalueen ryppään keskellä, noin 2 200 asukkaan taajamassa. Kauppoihin on parinkymmenen minuutin kävelymatka, pieneen metsikköön ja järven rannalle kävelee viidessä minuutissa. Asumme ihmisten keskellä ja kauppojen lähellä, mutta emme 10 000 asukkaan lähiössä, jossa ei koskaan ole hiljaista.

Tapaninpäivän aamuna yhdeksältä tajusin, miten täydellistä elämänlaatua tällainen asuinpaikka tarjoaa. Patikoimme lumessa, hiljaisessa kylässä ja hengitimme syvään onnellisina.

Teija Uitto

Kirjoittaja kaipaa hiljaisuuden vastapainoksi elämän ääniä.

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän