Sirniö työskentelee seurakuntamestarina.
– Kiinteistöjen huoltoa varten tarvitsen talvi- ja kesäturvakengät. Erilaisissa tilaisuuksissa, kuten jumalanpalveluksissa ja hautajaisissa, käytän kävelykenkiä.
Vapaa-ajalla vasta jalkineita kuluukin. Sirniö on himoliikkuja. Hän harrastaa monipuolisesti kestävyysurheilua. Kesällä hänen päälajinsa ovat juoksu ja suunnistus, talvisin hän on intohimoinen hiihtäjä.
– Maaliskuussa olen lähdössä Pirkan hiihtoon, joka on 90 kilometriä, Niinisalosta Teivoon. Sitten vuorossa on Pohjolan poikki -hiihto, jossa hiihdetään Sallasta Muonioon sekä Ruotsin halki Norjan Narvikiin. Hiihtomatkaa kertyy yhteensä noin 800 kilometriä.
Kymmenen kilometrin hiihtolenkit ovat arkisia lyhyitä lenkkejä Sirniölle, joka asuu Uudenkaupungin keskustassa lähellä lenkkipolkuja ja latuja.
Kun hiihtokausi on ohi, Sirniö alkaa juosta. Hän harrastaa myös suunnistusta. Ensi kesänä hän aikoo lähteä muun muassa Jukolan viestiin kesäkuussa sekä suunnistuksen MM-kisaan elokuussa. Veteraanien ikäsarjassa hän osallistuu kaupunkisuunnistukseen sekä maastoradalle. Myös maraton on kesäohjelmassa.
– Olen juossut 13 maratonia, että tämä on nyt sitten 14.
Kaiken lisäksi Sirniö on innokas reserviläinen. Hän on osallistunut reserviläisurheilun sotilaiden moniotteluihin, joissa lajeina ovat pistooli- ja kivääriammunta, suunnistus, maastojuoksu, esterata, esteuinti sekä käsikranaatin heitto.
– Yhdessä vaiheessa käytiin vaimon kanssa paljon tanssimassa, mutta se on nyt vähän jäänyt, kun vaimokin harrastaa monenlaista liikuntaa.
Eipä uskoisi, että Teijo Sirniö oli vielä 35-vuotiaana sohvaperuna. Vakuutusyhtiön työssä oli paljon istumista, kahvia ja pullaa. Hän heräsi rapakuntoonsa, kun 4-vuotias poika lähti juoksemaan, eikä isä meinannut pysyä perässä.
– Kun 2006 reserviläistoiminnan sodan ajan sijoituspaikka vaihtui, maakuntakompaniassa vaadittiin Cooperin testiä vuosittain ja päätin ryhdistäytyä, että selviän siitä.
Siitä lähtien Sirniö on kuluttanut ahkerasti lenkkitossuja, monoja, maihareita ja suunnistustossuja. Jalkineiden lisäksi hän on panostanut sukkiin, sillä pitkä liikuntakokemus on opettanut, ettei ole yhdentekevää, mitä jalassa on.
– Hankin kaikki jalkineet kivijalkaliikkeestä, koska kengän sovittaminen ja myyjän asiantuntemus ovat tärkeitä.
Sirniö tekee hankinnat hyvin harkitusti.
– Huonoja jalkineita ei kannata hankkia, ja hyvät taas maksavat vähän enemmän. Mietin jo etukäteen, mitä tarvitsen ja hankin esimerkiksi ensi kesän juoksulenkkarit alennusmyynnistä.
Uudet jalkineet pitää aina ”sisään ajaa”, Sirniö käyttää esimerkiksi lenkkitossuja ensin sisällä ja esimerkiksi autoa ajaessa. Näin tossut muotoutuvat.
Kokenut juoksija ja hiihtäjä antaa myös sellaisen vinkin, että kannattaa hankkia erikokoisia kenkiä.
– Jos juoksen lyhyen lenkin, käytän napakan kokoisia tossuja. Maratoneilla juoksen yhtä kokoa isommilla tossuilla. Kun juoksin ensimmäisiä maratoneja, varpaan kynnet mustuivat ja irtosivat. Sitten kun hankin isommat tossut, sitä ongelmaa ei enää ole ollut.
Teijo Sirniö arvelee, että valtaosalla suomalaisista on liian vähän jalkineita. Himoliikkujalla on oltava useat juoksulenkkarit pelkästään sen vuoksi, että lenkkitossut ehtivät välillä kuivahtaa kunnolla. Vaikka Sirniöllä on käytössä kengänkuivaajat, tossujen pitää päästä ”levähtämään”, jotta ne säilyttävät muotonsa.
– Useiden jalkineiden hankinta tulee aluksi kalliiksi, mutta toisaalta jalkineet kestävät pitempään, kun niitä käyttää vuorotellen.
Sirniö myös huoltaa säännöllisesti jalkineitaan. Reserviläisenä hän on oppinut, miten esimerkiksi kengät ovat mastossa notkeammat, kun niitä on säännöllisesti vahannut. Jalkineitten huolto riippuu lajista. Esimerkiksi suunnistustossut on Sirniön mielestä pestävä joka juoksun jälkeen.
– Kun suunnistuksessa juostaan jopa soilla, niin alkavathan ne haista.
Lenkkitossuja Sirniö pesee tarvittaessa.
– Laitan ne pesupussiin ja pesen koneessa 30-40 asteen hienopesussa ellei käsin harjapesu ole riittävä.
Metsäretkillä kengänkuivaajia ei tietenkään ole käytössä. Sirniö neuvoo kuivattamaan kengät lähellä lämpöpistettä, kuten kaminan tai nuotion lähellä.
– Ei kuitenkaan liian lähellä, etteivät kenkien liimaukset mene pilalle. Jalkineista kannattaa ottaa pohjalliset ulos ja nostaa kengät hieman ylemmäs, että jalkine pääsee kuivumaan.
On tilanteita, että jalkineet eivät ehdi kuivua. Silloin on vain jatkettava patikointia kosteissa jalkineissa.
– Tekniset sukat tai neopreenisukat ovat silloin hyvät. Niissä kosteus ei haittaa. Neopreenisukat ovat läpimärkinäkin lämpimät.
Sellaisenkin vinkin Sirniö antaa, että pitkillä retkillä maihareissa tai monoissa kannattaa käyttää kahta sukkaa päällekkäin.
– On parempi, että sukat hinkkaavat toisiaan kuin ihoa. Näin välttyy rakoilta.
Myös sukan laadulla on merkitystä.
– Testasin erilaisia sukkia viimeksi hiihtäessäni Levillä -32 asteen pakkasessa. Kesän juoksusukalla pärjäsi tunnin, paksummalla sukalla kaksi tuntia ja teknisellä talviurheilusukalla jopa viisi tuntia.
Fakta
Nämä löytyvät kaapista
Teijo Sirniön kenkäkaapissa on 4 paria juoksulenkkareita, kahdet hiihtomonot, talvisaappaat, kumisaappaat, 2 paria kävelykenkiä, suunnistustossut, armeijan maiharit, crocksit, tohvelit, uimatossut, sandaalit, sisäliikuntatossut, tanssikengät, sandaalit, luistimet, laskettelumonot sekä neopreenisukat.
Kenkien huoltolaatikon tarpeisto: kengänkuivaajat, mikrokuituliina, harja, väritön kenkävaha ja kenkävoiteita (plankki)
