Tämä tunne siitä, että ei välitä vauvasta ja lapsesta, on pahin tunne.
Monet ovat yhtä mieltä siitä, että heti vauvan syntymän jälkeen äiti tietää kaiken vauvasta. Mutta itse asiassa kun vauva syntyy ja äiti syntyy äidin maailma onkin muuttunut. Ei ole enää samanlaista. Koko elämä on muuttunut.
Aamukahvi ei ehkä ole samaan aikaan, ruoan syöminen ei välttämättä ole yhtä aikaa, suihkussa käynti ei ehkä ole niin yksinkertaista, koska vauvan heräämisen tunne tulee mieleen suihkun aikana.
Äidin ensin pitäisi miettiä vauvaa ja sen jälkeen itseään. Esimerkiksi jos äiti halua mennä ulkoilemaan, mutta se on vauvan syömisen aikana, sitten äidin ensin pitäisi syöttää hänet ja sitten jos vauvalla on kaikki hyvin, molemmat voivat mennä ulkoilemaan.
Äiti ei pysty joskus keskittymään omaan työhönsä, koska yhtäkkiä vauva herää ja heti äiti menee rauhoittamaan vauvaa. Äiti joskus ei pysty syömään rauhallisesti, koska vauva haluaa olla sylissä.
Sitten joskus tulee itkupäivä, jolloin vauva itkee ja itkee ja äiti ei oikeasti tiedä miksi. Ei millä tavalla vauvaa rauhoittaa ja äidille tulee huono tunne, että hän ei ymmärtänyt vauvaa. Näissä kaikissa tilanteissa äidillä voi tulla ärsyttävä tunne ja voi huutaa vauvalle.
Vauvalle huutamisen jälkeen myöhemmin tulee äidin syyllisyys.
Äidin syyllisyys myös tulee, kun vauvalle tulee joku flunssa tai sairaus tai joku tapaturma. Se on näin: En ollut pukenut hänelle hyviä vaatteita, kun olimme ulkona, joten hän vilustui, en pitänyt hänestä hyvää huolta, joten hän kaatui, en pitänyt hänestä hyvää huolta, joten hänen ihonsa on niin kuiva, etten tarkistanut hänen korvaansa päivittäin, joten se on likainen.
Joka kerta jostain syystä tulee esiin äidin syyllisyys, ainakin minulle.
Mutta nyt olen päästänyt irti äidin syyllisyydestä ja alkanut oppia hänen kanssaan. Hän oppii uusia asioita ja niin minäkin. Sen sijaan, että olisin syyllinen, nautin jokaisesta hetkestä hänen kanssaan, pitäen huolta itsestäni ja meistä, nauraen yhdessä, leikkien yhdessä, syöden yhdessä.
Mitä tahansa, kun vauvasi katsoo silmiini ja saa minut tuntemaan, että olen paras äiti, silloin jokainen syyllisyys sammuu ja jokainen hetki hänen kanssaan, vaikka joistakin vaikeista hetkistä tulee arvokkaita. Kaikille äidille, jotka ajattelevat, etteivät ole hyvä eikä huono äiti, te olette paras äiti.
Pooja Shah
kirjoittaja on
muuttanut Uuteenkaupunkiin Nepalista ja opiskellut suomen kieltä