Ilmeisesti uni

0

Myllymäen siluettiin on piirtynyt kirkontorni, mikä väreilee talvi-ilmassa, kuin dyynien kangastus.

Taivaan rantamaa on oranssi, sininen ja vihreä. Harakkamyllyn äärellä voi hiljentyä kurkottelemaan heinäkuun kadonnutta melodiaa, mutta se peittyy äkisti joulukuun mollisinfoniaan, mikä on sovitettu viululle, sellolle ja huilulle. Kuka sen on säveltänyt?

Näen vesitornissa muraalin, missä uivat elävät delfiinit. Ne lymyilevät syaanimeren keskellä, popsivat huurteisia vadelmia ja vapautuvat lentoon mäkinietoksiin, sen pellavaisiin harjanteisiin.

Kantapäissä voi tuntea terävän vesikrassin viillon, mutta se ei tee pahaa. Viilto avaa evoluutiossa kadonneet lentoräpylät ja kiidän delfiinien matkassa horisonttiin.

Ruokolanjärven vesi on sulaa ja sen peittävät joutsenten valkoiset siivet. Kuin tilkkutäkki, ne ovat avanneet notkeat jäsenensä toistensa suojaksi. Höyhenien aaltomainen liike muistuttaa tyyntä valtamerta, sellaista, missä meduusat ovat kuningattaria, isoja tekijöitä. Turhaan kiertää kettu ympyrää rantamilla, sen saaliina ovat vain ne tarun pihlajanmarjat.

Marketin tötteröstä tupruttaa jotain ja päättelen sen olevan nokikolarin hommia seuraavana aamuna.

Silloin tuo hiiltynyt naama kurkkaa jo piipun takaa. Se muistuttaa Jack Nicholsonia, silloin kun se rynni hotellissa vessan oven läpi. Nyt lienee parempi vaihtaa maisemaa.

Mitä ihmettä? Pekka ja Pätkä vaappuvat ulos elokuvateatterista, kasvot mustina. Ovat arvatenkin karanneet elokuvasta. Esa Pakarinen tömistelee Alistakatua Masa Niemi kannoillaan ja laulavat jotain rillumareita. Perässä tulee Justiina, kaulin keikkuu kainalossa. Meininki on semmosta, että ovat ihan varmasti menossa lähipubiin Pommacille.

Matka delfiinien parvessa ei oikeuta taukoihin, sillä Pietolanlahdesta kaikuu tikittävä ääni. Veden keskeltä nousee kultainen taskukello, minkä viisarit osoittavat hetkeä ennen keskiyötä. Lahden poreileva pinta värjäytyy ilotulituksen tavoin ja kuin joukko muinaisia soturipataljoonia, sukeltavat delfiinit kuplivan meren syleilyyn.

Ilmassa on jännittävää uuden aikakauden tuntua ja uskallusta.

Havahdun. Telkkarissa puhuu David Attenborough.

Onnellista uutta vuotta 2024,

Mikko Rantanen

freelance ohjaaja-dramaturgi

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän