Kalakaupunki kirjaksi

0

Uudenkaupungin perustanut Ruotsin maineikas kuningas Kustaa II Adolf määräsi kaupungin ”merkiksi” kaksi haukea päät ylös- ja pyrstöt alaspäin. Sen pohjalta syntyi kaupungin sinetti ja myöhemmin myös vaakuna, jossa hauet nykyäänkin ovat.

Tämä kertoo siitä, että nuori kuningas oli hyvin perehtynyt tämän alueen elämään ja olosuhteisiin. Sinetin aihe osoittaa selvällä tavalla, että kalastuksella oli täällä tärkeä merkitys. Olihan alueella ollut käytössä myös nimi ”Kalainen”.

Kala oli myös yksi tämän alueen tärkeistä vientituotteista puuastioiden ja muun puutavaran ohella. Kuningas halusikin tehdä perustamastaan uudesta kaupungista myös kaupan ja merenkulun keskuksen. Nämä hänen tavoitteensa toteutuivat sittemmin sangen hyvin.

Kalastusta, kalan jalostamista ja kalakauppaa täällä on harjoitettu siis yli 400 vuotta. Kalastus on antanut työtä ja elannon sadoille perheille saaristossa ja rannikolla, kun mukaan otetaan oikeutetusti nykyiseen Uuteenkaupunkiin kuuluvat entinen maalaiskunta, Pyhämaa ja Lokalahti.

Kalaranta oli puolestaan aikanaan todellinen kalakaupan keskus, kun sen laitureihin kiinnittyi parhaimmillaan kymmeniä kalastajien veneitä. Kalarannassa myytiin tuoreen kalan lisäksi muun muassa suolattua ja savustettua kalaa, jota kalastajaperheet itse valmistivat.

Kalan merkitys kaupunkilaisten ja tietenkin saaristolaisten ravinnossa olikin aikanaan keskeisen tärkeä. Se on sitä myös nyt. Erityinen merkitys kalalla on ollut poikkeusoloissa, katovuosina ja sotien aikana. Kun muusta ravinnosta on ollut pulaa, meri on antanut ”viljaansa” ihmisten ravinnoksi.

Monet tämän alueen kalastajat ja saaristolaiset ovat olleet myös värikkäitä persoonia ja useat heistä ovat vaikuttaneet myös elinkeinonsa ja koko tämän alueen kehitykseen.

Vaikka ammattikalastajien määrä on monista syistä pienentynyt, on kalastuksella eri muodoissaan edelleen iso merkitys Uudessakaupungissa ja Uudellekaupungille. Täällä sijaitsee myös yksi Suomen tärkeimmistä kalasatamista ja täällä toimii tärkeitä kalanjalostusyrityksiä. Kalankasvatuksellakin on täällä oma osuutensa, mikä saattaa sitä paitsi jatkossa kasvaa entisestään.

Kaiken tämän lisäksi myös vapaa-ajan kalastuksella on ollut ja on Uudenkaupungin alueella tärkeä merkitys. Ei liene kovin liioiteltua sanoa, että miltei jokaisella uusikaupunkilaisella on jonkinlainen kokemus kalastamisesta.

Kaiken tämän takia Uudenkaupungin alueen kalastuksen, kalanjalostuksen, kalakaupan ja kalastajien historia, nykyisyys ja tulevaisuuden näkymät on tärkeä saada kirjan kansien väliin. Toinen tärkeä teos, Uudenkaupungin merenkulun historia ”Merikaupunki jo syntyessään”, julkaistiin kaupungin 400-vuotisjuhlavuoden merkeissä.

Kalastuksen historia -kirjaa varten tarvitaan nyt kaikki mahdollinen tieto ja tarinat. Ja kaikki säilynet valokuvat ja asiakirjat, jotka liittyvät kalastukseen. Kyseessä on monin tavoin ”viimeinen hetki” toteuttaa tämä hanke, sillä vielä keskuudessamme on niitä, jotka osaavat kertoa menneitten aikojen kalastuksesta ja kalastajaperheiden elämästä.

Kysehän oli nimeen omaan kalastajaperheistä, joissa myös naisilla oli tärkeä osuus elannon hankkimisessa kalansaaliiden käsittelijöinä ja jalostajina, pyydysten kunnostajina ja tuotteiden myyjinä. Lisäksi naisilla oli vielä yksi erityinen osa kalastajaperheiden elämässä. Putsaarelainen Kari Sammalisto on sanoittanut sen oivallisesti: naisten osa oli pelätä. Pelätä merellä työskentelevien miesten puolesta.

Pitkään suunnitteilla ja valmisteilla ollut Kalastuksen historia -kirja on tarkoitus julkaista ensi syksynä. Toivottavasti tuulet ovat tavoitteen kannalta myötäisiä.

Matti Jussila

päätoimittaja, emeritus