Kyseisen ohjelman teemat ovat laidasta laitaan. Tammikuun ensimmäisen ohjelman otsikko oli ”Tarvitseeko Suomi ollenkaan presidenttiä?”. Oli kyllä varsin viihdyttävää kuunnella kansalaisten ajatuksia asiasta. Parasta on se, että kuulijoiden ääni on heidän itsensä.
Ajatuksensa ohjelmaan antavat, äänen perusteella, keski-iän paremmalla puolella olevat kansalaisemme. Tämä herätti minut tuumailemaan, että mitenkäs nuoremman polven tosikot ja veitikat saavat äänensä kuulumaan. Ei liene kenellekään yllätys, että nykyajan kansanradio pauhaa some-kanavissa. Siellä jokainen pääsee huutelemaan, kehumaan, kannustamaan, moittimaan ja mitä näitä nyt muita sitten on.
Yleisradion versiossa kuuntelijoiden kommentit toimitetaan. Kiitos. Kaikkiin kommentteihin suhtaudutaan kunnioittavasti. Ajoittain erilaisia some-kanavia seuratessani minulle nousee huoli meidän ihmisten tavasta kommunikoida.
Osaammeko antaa ja kertoa mielipiteemme ilman, että teilaamme tai tölväisemme ketään. Asioista saa ja pitääkin olla eri mieltä, moniäänisyys on hyvästä. Toista kunnioittavat vuorovaikutustaidot tuntuvat välillä olevan hyvin pienissä kantimissa.
Ilahduttavaa ja varsin viihdyttävää on seurata veitikoiden some-päivityksiä ajankohtaisista aiheista. Viime päivien teemoja on ollut erityisesti suhteettoman korkeat pörssisähkön päivähinnat. Voi sitä riemun määrää, jota meidänkin kotisohvalla koetaan veitikoiden somepäivityksiä luettaessa, mitä kaikkea oivalluksia he ovatkaan keksineet.
Tosikoiden kohdalla onkin sitten vähän toinen juttu. Maailmassa on paljon asioita, jotka osuvat. Ihan kaikki ei aina mene kuin ”strömsöössä”, vaan tulee lunta tupaan. Siinä sitä sitten kysytään malttia veitikaltakin. Omallekin kohdalle on vuosien varrella sattunut jos jonkinmoista. Ja niinhän se on, että rapatessa roiskuu.
Lainaan seuraavaksi hiukan Malin Grahnia. ”Ateenan värikkäässä pylväskäytävässä kolmannella vuosisadalla ennen ajanlaskun alkua sai alkunsa uusi filosofinen suuntaus. Nykyään saatetaan todeta henkilön suhtautuvan asioihin stoalaisella tyyneydellä. Mielenrauhan tavoitteleminen olikin stoalaisen elämänfilosofian korkein tavoite.”
Mikäli stoalaisuus kiinnostaa enemmän, niin veitikan vinkkinä, kannattaa tosikonkin tutustua. Stoalainen filosofia nimittäin muodostaa kokonaisvaltaisen järjestelmän, jonka piirissä muotoiltiin niin teoriaa maailmasta, ihmisestä, sielusta, hyvästä elämästä ja yhteiskunnasta. Stoalaisessa elämänfilosofiassa laadittiin muun muassa eettisiä ohjeita, joiden on määrä auttaa ihmistä tavoittelemaan hyveitä ja onnellisuutta.
Stoalaisia esimerkkejä hyveellisyydestä ovat mielenrauha, itsehillintä, oikea toiminta toisia kohtaan ja omien sosiaalisten roolien hyvä toteuttaminen. Tiivistetysti stoalaisten elämänasenne perustui huomioon, että niistä asioista ei kannata välittää, joille emme voi mitään. Ainoa asia, mihin voimme vaikuttaa, on oman suhtautumisemme asioihin. Stoalaisten mukaan hyvän elämän esteenä ovat siis hallitsemattomat tunteet, järkytykset ja emootioita ohjaavat harhaluulot.
Omia tunteitaan hallitsemalla ja keskittymällä sellaisiin asioihin, joihin voi vaikuttaa on mielestäni oivalliset ohjeet tämän päivän tosikoille ja veitikoille. Oman mielenrauhan saavuttaminen on etsimisen arvoista. Itsehillintääkin pystyy harjoittelemaan. Oikea toiminta toisia kohtaa kunnioittaen toista ihmistä on sekin varsin tavoiteltavaa, ja mikä parasta, tätäkin pystyy harjoittelemaan. Osaanko esimerkiksi auttaa toista, kun huomaan, että hän tarvitsee apua?
Asiallisesti ja rakentavasti palautteen antamista on hyvä harjoitella. Harjoitellessa on mahdollista, että vähän roiskuu. Tästä ei kannata pelästyä, se on elämää. Kun huomaa tehneensä hölmösti, on mahdollisuus pyytää anteeksi, korjata toimintaansa ja jatkaa eteenpäin.
Laitilan kaupungin mottoa lainatakseni, munauskin on menestys, onhan meitä samalla orrella istuskelemassa monenlaisia erilaisia ihmisiä, tosikoita ja veitikoita. Ja hyvä niin!
Jussi Kauranen
kansalainen
muiden joukossa, välillä tosikko ja toisinaan veitikka