Isännöintiliiton mukaan asukkaan vastuulle jää ilmoittaa vioista, kuten pariston loppumisesta, sekä huolehtia laitteen testaamisesta. Muutos liittyy pelastuslain muutokseen, joka velvoittaa, että rakennuksissa on oltava vähintään yksi palovaroitin jokaisen kerroksen alkavaa 60 neliömetriä kohden.
– Kyseessä on äärettömän tärkeä ja hyvä lakimuutos. Olen aina painottanut taloyhtiöilleni turvallisuuden ja esimerkiksi pelastussuunnitelman tärkeyttä. Näiden asioiden on oltava hoidossa asukkaan itsensä ja hänen naapureidensa takia, uusikaupunkilaisen Isännöinti Warman toimistopäällikkö ja isännöitsijä Minna Jäspilä kuvailee.
Uudenkaupungin kaupunki omistaa yli 30 vuokrakerros- ja rivitaloa. Näihin kaupungin omistamiin vuokrataloihin on tähän asti vuokrasopimuksen yhteydessä asetettu tiettyjä velvoitteita. Näihin on kuulunut muun muassa palovaroittimen tai -varoitinten hankinta ja ylläpito huoneistossa.
– Näin on pyritty turvaamaan yhteinen turvallisuus tähänkin asti, mutta valvonta ja vastuu, kuten säännöllinen testaus tai pariston kunnon varmistaminen, on ollut asukkaan vastuulla ja on näin ollen voinut myös mahdollisesti jäädä hoitamatta, Kiinteistö Oy Uudenkaupungin Vuokratalojen tekninen isännöitsijä Mika Virtanen kertoo.
Jäspilä isännöi pariakymmentä taloyhtiötä Uudessakaupungissa. Osassa on jo aiemmin otettu palovaroittimet taloyhtiöiden vastuulle, mutta lopuissakin asia nostetaan esiin kevätkokouksissa ja hankinnoista tehdään päätöksiä tämän vuoden aikana.
– Näihin siirtyminen ei ole ihan yksinkertainen juttu, vaan se vaatii päätöksentekoa, varoja, asennuksia ja tarkastuksia. Se, liitetäänkö varoittimet sähköjärjestelmään vai hoidetaanko ne pattereilla tai akuilla, vaikuttaa ilman muuta kustannuksiin, Jäspilä lisää.
Palovaroittimet on siis jatkossakin testattava säännöllisesti ja laitteet vaihdettava uusiin 5–10 vuoden välein. Muutoksen tarkoitus on parantaa jatkossa koko kiinteistön turvallisuutta siten, ettei huoneistojen paloturvallisuus jää arvailujen varaan.
– Näihin mahdollisiin epäkohtiin on aiemmin voitu vain harvassa tapauksessa puuttua, esimerkiksi muun huoneistossa tapahtuneen käynnin yhteydessä tai kiinteistön kattavan turvallisuustarkastuksen yhteydessä, Virtanen huomauttaa.
– Pitkän työhistoriani aikana on sattunut yksi tulipalo asunnossa, jossa ei ollut palovaroitinta. Asukas onneksi huomasi palon muuten, eikä palossa sattunut henkilövahinkoja, mutta palovaroitin olisi antanut pelastajille lisää aikaa ja tuhoista olisi tullut pienempiä, Jäspilä jatkaa.
Jos taloyhtiöissä tehdään isoja saneerauksia, uusi laki vaatii, että viimeistään sen yhteydessä siirrytään sähköverkkoon kytkettyihin varoittimiin.
– Olemme jo osin ennakkoon varautuneet tähän muutokseen ja kiinteistöissä on isompien saneerausten yhteydessä siirrytty samalla sähkövarmenteisiin ja yhtiön kunnossapitovastuulliseen palovaroitinratkaisuun huoneistoissa ja yhteisissä tiloissa, Virtanen kertoo.
Virtanen laskee, että yli puolet Uudenkaupungin omistamista vuokra-asuntokiinteistöistä toimii vanhalla palovaroittimen vastuumallilla.
– Mutta niidenkin osalta olemme toteuttamassa tämän vuoden aikana lain edellyttämän vastuun siirron asukkaalta kiinteistölle, emmekä jää odottelemaan kahden vuoden siirtymäajan päättymistä, Virtanen lisää.
Uusi muutos ei vaikuta kaikkiin taloyhtiöihin, koska vuonna 2010 tai sen jälkeen rakennetuissa yhtiöissä on jo sähköverkkoon kytketyt palovaroittimet, joiden kunnossapidosta vastaa lain mukaan taloyhtiö.
