Ekologinen virtaama vaihtelee vesistöstä toiseen. Samoin se voi samassakin vesistössä vaihdella hieman sen mukaan, mitä vesiluonnon lajeja tarkastellaan. Useimmiten ekologinen virtaama asettuu 5–30% välille vesistössä virtaavan veden määrästä. Oleellista on myös se, että vesi pääsee virtaamaan ympärivuotisesti, eikä virtaus katkea kesähelteillä tai talvipakkasillakaan.
Suomen virtavesistä puhuttaessa valokeilaan nousevat useimmiten luonnonvaraiset vaelluskalat. Niitä on maassamme kahdeksan lajia: ankerias, merilohi, meritaimen, nahkiainen, nieriä, toutain, vaellussiika ja vimpa.
Vaeltavista lohikaloista, eli lohesta, taimenesta, nieriästä ja siiasta, elää luonnossamme myös sellaisia kantoja, jotka eivät vaella.
Suurin osa vaelluskaloistamme on uhanalaisia tai silmällä pidettäviä. Suuri syy kalojen ahdinkoon on vapaasti virtaavien vesien vähyys. Vaelluskalakannat ovat vesistökohtaisia, eli tietyssä vesistössä kasvaneet kalayksilöt palaavat samoihin kotivesiinsä lisääntymään. Niinpä jokien ja purojen rakentaminen vaikeuttaa tai monin paikoin estää kokonaan kalojen kutuvaelluksen.
Tällä vuosituhannella vaelluskalojen ahdinkoon ja virtavesien kuntoon on havahduttu. Tärkeitä virtavesiä pyritään parantamaan luonnolle sopivampaan muotoon, jotta niiden kalakannat elpyisivät.
Toiveena olisi saada palautettua useisiin jokiin niistä kadonneet tai jatkuvien, säännöllisten istutusten varassa sinnittelevät kannat. Päättäjien ja lainsäätäjien käytössä päätöksenteon tukena on reilut kymmenen vuotta sitten valmistunut kansallinen kalatiestrategia. Siinä painotetaan vaelluskalakantojen elinvoimaisuuden lisäämistä muun muassa virtavesiä kunnostamalla ja kalateitä rakentamalla.
Kalatie on nimensä mukaisesti ensisijaisesti kaloja varten rakennettu ohituskaista padon tai muun vesiesteen ohitse. Kalateiden laatu vaihtelee, sillä osa kalateiksi rakennetuista ränneistä tai kouruista ei toimi kovin hyvin tarkoituksessaan.
Kalatiet on tärkeää suunnitella ja toteuttaa mahdollisimman hyvin kalojen ja vesiluonnon tarpeet huomioiden. Usein hyvänä lähtökohtana on huomioida vesistölle ominainen ekologinen virtaama.
Muuttuva ilmasto voi tuoda arvaamattomia haasteita virtavesien eliöstölle. Entistä kuivemmat kesät, helleaaltojen seurauksena kohonneet lämpötilat, tai totutusta vuodenajasta poikkeavaan aikaan esiintyvät tulvat voivat keikauttaa herkkiä vuorovaikutussuhteita. Odottamattomien uhkien edessä on entistä tärkeämpää, että me ihmiset suojelemme virtavesien luontoa sen minkä voimme.
Teksti: Lily Laine, kuva: Maija Karala