Mikko Jalonen hörppii maanantai-iltapäivänä kahvia työhälinän keskellä. Puhelin soi muutaman kerran, sillä kaupungin työpäälliköllä riittää suunnittelemista etenkin talviaikana, kun täytyy huolehtia kunnossapidon ohjelmista.
Hetkeksi Jalonenkin pääsee rauhoittumaan, sillä seuraavan viikon ajan hän viettää poikiensa sekä appiukon ja hänen poikansa lapsen kanssa Miamin lämmössä. Appiukko oli aikoinaan luvannut viedä heidät matkalle johonkin erikoiseen paikkaan, kun pojat täyttävät kymmenen.
– Alunperin oli ajatus mennä Pariisin olympialaisiin, mutta hinnat olivat ehkä vähän liian korkeat, jos halusi mennä katsomaan koripalloa, Jalonen totesi.
Miamissa olisikin tarkoitus mennä katsomaan NBA-koripalloa sekä myös NHL-jääkiekkoa. Nimenomaan koripallo on se harrastus, joka elää vahvasti Jalosen perheessä. Neljästä lapsesta kolme on pelannut koripalloa aivan alusta saakka isänsä Mikon valmennuksessa.
Jokioisissa alunperin varttunut Jalonen pelasi koripalloa 12 kautta SM-tasolla, mutta nuoruudessa tuli kokeiltua myös muita lajeja.
– Ala-asteella pelasin vielä jalkapalloa, mutta yläasteesta lähtien en ole harrastanut seuratasolla mitään muuta kuin koripalloa, hän kertaili.
Jalonen muisteli, kuinka 1990-luvulla pihapelikulttuuri oli kovin erilaista, mitä se on tänä päivänä. Silloin pelattiin talvisin ulkona aktiivisesti jääkiekkoa ja kesäisin jalkapalloa ja pesäpalloa.
– Isä on sanonut, että koripallo valikoitui siksi, koska jääkiekkoharjoitukset olivat arkisin niin myöhään. Ehkä vähän vanhemmat on ohjanneet lajivalintaa, hän pohti.
Omia lapsiaan Jalonen ei ole ohjannut tiettyihin lajeihin, vaan kolme poikaa ovat aina mielellään lähteneet koripalloharjoituksiin. Nuorin tytär puolestaan on käynyt Saarnistossa Laitilan Jyskeen järjestämässä pesisliikkarissa.
– Jalkapalloa, salibandyä ja pesäpalloa pojat ovat harrastaneet vuosien varrella koriksen ohella, Jalonen muisteli.
Yhdeksän kautta Korihaissa pelanneen Jalosen peliura loppui virallisesti kevääseen 2017, vaikka yhden ottelun comebackin hän teki vuonna 2020. Jo pelaamisen ohella hän aloitteli juniorivalmentajana.
Valmennettavia joukkueita on tällä hetkellä kolme. Viikon jokaisena arkipäivänä on harjoituksia ja vieläpä niin, että maanantaisin, tiistaisin ja perjantaisin on kahdet harjoitukset iltaan.
Siihen päälle vielä pelit viikonloppuisin ja joskus myös tuomarointeja, joten ajanhallinnan kanssa saa olla tarkkana. Jalonen ei kuitenkaan koe, etteikö jaksaisi.
– Valmentaminen on ihan mielekästä ja hauskaa! Joukkueissa pelaajat harjoittelevat hyvin, keskittyvät olennaiseen ja tekevät hyvällä asenteella töitä, Jalonen kehui.
Aktiivinen seuratyö huomioitiin tammikuun lopulla, kun Jalonen palkittiin Varsinais-Suomen Urheilugaalassa vuoden seuratyöntekijänä.
– Lämmittää tietenkin mieltä tuollainen muistaminen, kuitenkin aika monta tuntia laittaa itse tähän hommaan ja ei aina ole pelkkää valmentamista. Isoja apuja ovat ahkerat joukkueenjohtajat ja vanhemmat, Jalonen kiitteli.
Jaloselta löytyy Suomen Koripalloliiton korkein valmentajatutkinto eli huippukoripallovalmentajatutkinto. Se oikeuttaa toimia päävalmentajana kaikilla kansallisilla sarjatasoilla sekä nuorten maajoukkuevalmentajana.
Vaikka tietoa ja osaamista voisi löytyä myös aikuisten tasolle, hän kokee olevansa ennen kaikkea juniorivalmentaja.
– Tykkään toimia reippaiden ja motivoituneiden nuorten ja lasten kanssa. Heitä on kiva auttaa pääsemään eteenpäin ja samalla luoda harjoituksista hyvä tapahtuma kaikille, Jalonen kiteytti.
